Ernst Löthner
Ernst Ane Löthner (4. maaliskuuta 1886 Turku – 18. heinäkuuta 1965 Kotka) oli diplomi-insinööri, joka sai ensimmäisenä Suomessa uittoneuvoksen arvonimen, vuonna 1951.[1]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ernst Ane Löthnerin vanhemmat olivat insinööri Ernst Gustaf Robert Löthner ja Kristina (Kate) Wilhelmina Nyström ja puolisot vuodesta 1910 Hedvig (Heddi) Dora Louise Augusta Hoppe (k. 1929) ja vuodesta 1930 Alfhild Dolores (Dolly) Haglund. Löthner tuli ylioppilaaksi Turussa ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1909. Hän oli Helsingin kaupungin rakennuskonttorin apulaistyöpäällikkö 1910–1915, Kulosaaren huvilakaupungin ja raitiovaunuyhtiön isännöitsijä 1915–1922, insinööritoimisto Consultingin toimitusjohtaja 1920–1922 ja Kymin uittoyhdistyksen toimitusjohtaja ja lauttauspäällikkö 1922–1951.[1]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Uittokustannusten arvostelua, 1931, Ernst A. Löthner, Eino Saari
- Beskrivning över Ingerois nya flottningsränna och dess tillkomst, 1934
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1905–1907, no. 29792. (Viitattu 15.7.2020)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pakkanen, Esko 2012. Joka uittaa se voittaa. (Viitattu 15.7.2020)