Ernest Guiraud
Ernest Guiraud (26. kesäkuuta 1837 – 6. toukokuuta 1892) oli ranskalainen säveltäjä. Hän toimi sävellyksen opettajana Pariisin konservatoriossa, missä hän vaikutti useaan säveltäjään, kuten Claude Debussyyn.[1]
Guiraud sävelsi muun muassa oopperoita ja orkesteriteoksia. Parhaiten hänet tunnetaan Georges Bizet’n oopperan Carmen resitatiivien säveltäjänä sekä Jacques Offenbachin oopperan Hoffmannin kertomukset soitinnuksen loppuun saattajana Offenbachin kuoltua vuonna 1880.[1] Guiraud myös sovitti toisen kahdesta Bizet’n Arlesitar-näytelmämusiikkiin perustuneesta orkesterisarjasta Bizet’n kuoltua.[2]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Guiraud aloitti koulunkäyntinsä Louisianassa Yhdysvalloissa isänsä Jean-Baptiste-Louis Guiraudin johdolla. Tämä oli voittanut Prix de Rome -palkinnon vuonna 1827. Guiraud sävelsi 15-vuotiaana kolminäytöksisen oopperan David, jonka kuningas Daavidista kertovan libreton hän ja hänen isänsä olivat löytäneet Pariisista. Ooppera esitettiin menestyksekkäästi New Orleansin Théâtre d’Orléansissa vuonna 1853. Saman vuoden joulukuussa Guiraud purjehti takaisin Ranskaan jatkamaan musiikkikoulutusta. Hän opiskeli pianonsoittoa Antoine-François Marmontelin johdolla ja sävellystä Jacques Fromental Halévyn johdolla Pariisin konservatoriossa. Lahjakkaana opiskelijana hän sai ensimmäisen palkinnon pianonsoitosta vuonna 1858. Hän voitti seuraavana vuonna Prix De Romen, mikä on ainoa kerta kun sekä isä että poika ovat saaneet tämän palkinnon. Guiraud ystävystyi Camille Saint-Saënsin, Émile Paladilhen, Théodore Dubois’n ja erityisesti Georges Bizet’n kanssa.
Guiraud sävelsi aluksi yksinäytöksisiä näyttämöteoksia, joita esitettiin teatteriesitysten yhteydessä. Hänen ensimmäinen tärkeä näyttämöteoksensa oli Opéra-Comiquessa vuonna 1864 kantaesitetty Sylvie, joka oli yleisön suosikki ja vakiinnutti hänen maineensa Pariisissa. Ranskan–Preussin sodan aikana kaikki Pariisin teatterit suljettiin, joten Guiraud värväytyi vapaaehtoisena Ranskan jalkaväkeen.
Guiraud’n oopperoista Madame Turlupin (1872) sai kriitikoilta myönteisen vastaanoton, mutta sitä haittasi vanhanaikainen libretto. Guiraud’n uran huippua edusti kolminäytöksinen opéra comique Piccolino (1876), jota ei kuitenkaan koskaan esitetty uudelleen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Media – leksivisuaalinen tietosanakirja. Helsinki: Tammi, 1978. ISBN 951-30-3611-1.
- ↑ CD-levyn Carmen • L’Arlésienne (Suites) tekstiliite. Naxos 1995. 8.550061. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
