Epäsäännöllinen verbi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Epäsäännölliset verbit ovat verbejä, jotka eivät taivu yleisien sääntöjen mukaan. Indoeurooppalaisissa kielissä nämä ovat erittäin yleisiä, ja niitä on useita luokkia. Esimerkiksi englannissa on ablaut-verbejä, kuten swim : swam : swum, taipumattomia verbejä kuten cut, vokaalinpituusmuutoksia kuten plead : pled, erikoisia päätteitä kuten prove : proven ja hävinneitä tavuja kuten light : lit.

Suomessa on muutamia verbejä, joissa konsonantteja, harvemmin vokaaleja, korvautumatta katoaa tai korvautuu toisella foneemilla tavallista monimutkaisempien, ääntämistä helpottavien sääntöjen mukaan, kuten konsonanttivartalosta tek- saadaan partisiipin perfektin passiivi teh(ty), jossa k on muuttunut h:ksi, koska suomi ei vanhastaan hyväksy konsonanttiyhtymää kt (vrt. esim. ruotsin arkitekt ja suomen arkkitehti), konsonanttivartalosta juoks- saadaan ensimmäisen infinitiivin lyhyempi muoto juos(ta), jossa k on kadonnut, koska suomi ei hyväksy konsonanttiyhtymää kst ja vartalosta syö saadaan preteriti söi ja vartalosta käy saadaan preteriti kävi, jotta sanoihin ei tule kolmea eri vokaalia peräkkäin. Lisäksi olla-verbin (kopulan) taivutuksessa esiintyy epäsäännöllisyyttä: sen kolmas persoona on yksikössä on (eikä säännöllinen *olee) ja monikossa ovat (eikä säännöllinen *olevat), ja sen potentiaali passiivia lukuun ottamatta muodostetaan epäsäännöllisestä vartalosta -lie. Murteissa ja puhekielessä esiintyy assimilaatiota ainakin neljässä verbissä: mennä : mee(n), panna : paa(n), tulla : tuu(n), nähdä : nää(n).

Joissakin keinokielissä, kuten esperantossa ja volapükissä (joissa ei ole yhtään epäsäännöllistä sanaa) ei ole yhtään epäsäännöllistä verbiä.

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.