Epäsäännöllinen verbi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Epäsäännölliset verbit ovat verbejä, jotka eivät taivu yleisien sääntöjen mukaan. Indoeurooppalaisissa kielissä nämä ovat erittäin yleisiä, ja niitä on useita luokkia. Esimerkiksi englannissa on ablaut-verbejä, kuten swim : swam : swum, taipumattomia verbejä kuten cut, vokaalinpituusmuutoksia kuten plead : pled, erikoisia päätteitä kuten prove : proven ja hävinneitä tavuja kuten light : lit.

Suomessa on muutamia verbejä, joissa konsonantteja katoaa tavallista monimutkaisempien, ääntämistä helpottavien sääntöjen mukaan, kuten konsonanttivartalosta tek- partisiipin perfektin passiivi teh(ty), jossa k on muuttunut h:ksi, koska suomi ei hyväksy konsonanttiyhtymää kt (vrt. esim. ruotsin arkitekt ja suomen arkkitehti) tai konsonanttivartalosta juoks- ensimmäisen infinitiivin lyhyempi muoto juos(ta), jossa k on kadonnut, koska suomi ei hyväksy konsonanttiyhtymää kst. Lisäksi on yksi epäsäännöllisyys: verbin olla kolmas persoona on yksikössä on (eikä säännöllinen *olee) ja monikossa ovat (eikä säännöllinen *olevat). Murteissa ja puhekielessä esiintyy assimilaatiota ainakin neljässä verbissä: mennä : mee(n), panna : paa(n), tulla : tuu(n), nähdä : nää(n).

Joissain kielissä, kuten esperantossa (jossa ei ole yhtään epäsäännöllistä sanaa) ei ole yhtään epäsäännöllistä verbiä.

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.