Entelodon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Entelodon
Fossiili: Neogeenikausi
Elotherium.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Entelodontidae
Suku: Entelodon
Aymard, 1846
Synonyymit
  • Elotherium
Lajit
  • E. magnus (tyyppilaji) Aymard, 1846
  • E. ronzonii Aymard, 1846
  • E. aymardi (Pomel, 1853)
  • E. verdeaui (Delfortrie, 1874)
  • E. antiquus Repelin, 1919
  • E. dirus Matthew and Granger, 1923
  • E. gobiensis (Trofimov, 1952)
Katso myös
 Commons-logo.svg Entelodon Commonsissa

Entelodon on esihistoriallinen sorkkaeläinten suku, johon kuului sikamaisia nisäkkäitä.Entelodon kasvoi jopa 2 metrin korkuiseksi ja pituiseksi. Vaikka entelodontista puhutaan usein sikana,se ei ollut sika vaan niiden etäinen sukulainen. Entelodon eli oligoseen-iepookissa 45-25 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entelodon oli kaikkiruokainen.Se söi kaikkea eloperäistä:Hedelmiä,raatoja,pähkinöitä,juuria,köynnöksiä,erilaisia eläimiä jopa omia lajitovereitaan. Entelodon viihtyi keitailla ja lähteillä,jonne muut eläimet kokoontuivat juomaan.Entelodonilla oli vahvat leuat,ja katkenneet hampaat viittaavat siihen,että entelodon olisi pystynyt murskaamaan luita. Entelodon oli myös hyvin nopea.

Fossiilit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entelodonin fossiilit ovat hyvin yleisiä,ja niitä on löydetty Pohjois-Amerikasta satoja. Joidenkin yksilöiden fossiileissa oli kauhistuttavia vammoja,jotka olivat voineet aiheuttaa vain toinen entelodon.Vammoja olivat esim. murskautuneet poskiluut,puremat ja pään haavat ovat luultavasti syntyneet kahden entelodon-uroksen reviiri-kosiotappelussa.

Populaari kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entelodon esiinty mm. BBC:n ohjelmassa Matkalla muinaisten petojen kanssa kolmannessa osassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1.Haines, Tim & Chambers, Paul: Esihistoriallinen eläinmaailma, s. 181. Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7276-7.