Entelodon

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Entelodon
Entelodon Sp Illustration.jpg
Fossiili
Eoseeni - Oligoseeni
37,2–28,4 Ma
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Entelodontit Entelodontidae
Suku: Entelodon
Aymard, 1846
Synonyymit
  • Elotherium, Pommel, 1847
Lajit
  • E. magnus (tyyppilaji) Aymard, 1846
  • E. ronzonii Aymard, 1846
  • E. aymardi (Pomel, 1853)
  • E. verdeaui (Delfortrie, 1874)
  • E. antiquus Repelin, 1919
  • E. dirus Matthew and Granger, 1923
  • E. gobiensis (Trofimov, 1952)
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Entelodon Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Entelodon Commonsissa

Entelodon on sukupuuttoon kuollut sorkkaeläinten suku. Se eli Euraasiassa myöhäiseltä eoseeniltä varhaiselle oligoseenille. Entelodon kasvoi 2,1 metrin korkuiseksi, 3 metrin pituiseksi ja painoi noin tonnin. Vaikka Entelodonista puhutaan usein sikana, se oli vain niiden etäinen sukulainen.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entelodon oli kaikkiruokainen. Se söi kaikkea eloperäistä: hedelmiä, raatoja, pähkinöitä, juuria, köynnöksiä ja erilaisia eläimiä - jopa omia lajitovereitaan. Entelodon viihtyi keitailla ja lähteillä, jonne muut eläimet kokoontuivat juomaan. Entelodonilla oli vahvat leuat, ja löydetyt katkenneet hampaat viittaavat siihen, että Entelodon olisi pystynyt murskaamaan luita. Entelodon oli myös hyvin nopea.

Fossiilit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entelodonin fossiilit ovat hyvin yleisiä, ja niitä on löydetty Pohjois-Amerikasta satoja. Joidenkin yksilöiden fossiileissa oli merkittäviä vammoja, jotka oli voinut aiheuttaa vain toinen Entelodon. Vammoja olivat esimerkiksi murskautuneet poskiluut, puremat ja pään haavat, jotka ovat luultavasti syntyneet kahden Entelodon-uroksen reviiri- tai kosiotappelussa.

Entelodon magnus

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entelodon esiintyy muun muassa BBC:n ohjelman Matkalla muinaisten petojen kanssa kolmannessa osassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haines, Tim & Chambers, Paul: Esihistoriallinen eläinmaailma, s. 181. Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7276-7.