Entelodon

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Entelodon
Fossiili: Eoseeni - Oligoseeni
37,2–28,4 Ma
Entelodon Sp Illustration.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Entelodontit Entelodontidae
Suku: Entelodon
Aymard, 1846
Lajit
  • E. magnus (tyyppilaji) Aymard, 1846
  • E. ronzonii Aymard, 1846
  • E. aymardi (Pomel, 1853)
  • E. verdeaui (Delfortrie, 1874)
  • E. antiquus Repelin, 1919
  • E. dirus Matthew and Granger, 1923
  • E. gobiensis (Trofimov, 1952)
Synonyymit
  • Elotherium, Pommel, 1847
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Entelodon Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Entelodon Commonsissa

Entelodon on sukupuuttoon kuolleiden sikamaisten sorkkaeläinten suku. Se eli Euraasiassa myöhäiseltä eoseeniltä varhaiselle oligoseenille. Entelodon kasvoi 2,1 metrin korkuiseksi, 3 metrin pituiseksi ja painoi noin tonnin. Vaikka Entelodonista puhutaan usein sikana, se ei ollut sika vaan niiden etäinen sukulainen.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entelodon oli kaikkiruokainen. Se söi kaikkea eloperäistä: hedelmiä, raatoja, pähkinöitä, juuria, köynnöksiä ja erilaisia eläimiä - jopa omia lajitovereitaan. Entelodon viihtyi keitailla ja lähteillä, jonne muut eläimet kokoontuivat juomaan. Entelodonilla oli vahvat leuat, ja löydetyt katkenneet hampaat viittaavat siihen, että entelodon olisi pystynyt murskaamaan luita. Entelodon oli myös hyvin nopea.

Fossiilit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entelodonin fossiilit ovat hyvin yleisiä, ja niitä on löydetty Pohjois-Amerikasta satoja. Joidenkin yksilöiden fossiileissa oli merkittäviä vammoja, jotka oli voinut aiheuttaa vain toinen entelodon. Vammoja olivat esimerkiksi murskautuneet poskiluut, puremat ja pään haavat ovat luultavasti syntyneet kahden entelodon-uroksen reviiri-kosiotappelussa.

Entelodon magnus

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entelodon esiintyy mm. BBC:n ohjelmassa Matkalla muinaisten petojen kanssa kolmannessa osassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haines, Tim & Chambers, Paul: Esihistoriallinen eläinmaailma, s. 181. Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7276-7.