Britannian energiapolitiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Britannian energiapolitiikka kertoo Yhdistyneen kuningaskunnan energiapolitiikasta. Siihen sisältyy energiantuotanto, sähköntuotanto, lämmöntuotanto, jakelu ja kulutus, päättäjien ja sidosryhmien näkemykset energian käytön kehityksestä ja ohjaamisesta, sekä asiaan liittyvät lait, sopimukset ja ohjauskeinot.

Germanwatchin mukaan vuonna 2008 Britannian osuus maailman hiilidioksidipäästöistä oli 1,92 % (jaettu 7-8. sija), energiankulutuksesta 1,97 % ja väestöstä 0,93 %.[1]

Sähköntuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneen kuningaskunnan sähköntuotanto henkeä kohti vuonna 2005 oli 6 791 kWh/asukas. Sähköntuotannosta 74 % tuotettiin fossiilisilla polttoaineilla (4902 kWh/as) ja 20 % ydinvoimalla (1355 kWh/as.).

Energiantuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Energia Britanniassa

Britanniassa on ollut runsaat hiilivarat.

Energiatehokkuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitus teki vähittäismyymälöiden kanssa vapaaehtoisen sopimuksen hehkulamppujen myynnin lopettamisesta syyskuussa 2007. Sopimuksen mukaan suuritehoisia 100-120W lamppuja korvataan tammikuussa 2009 ja kaikki 2011 mennessä.[2]

Sternin raportti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sternin raportti on ekonomi Nicholas Sternin Britannian hallitukselle lokakuussa 2006 laatima ilmastonmuutoksen talousvaikutuksia selvittävä raportti. Raportin mukaan ilmastonmuutoksen talousvahingot voivat nousta 5-20 % BKT:stä ja ilmastomuutos kannattaa torjua varhain. Sternin raportin mukaan sähkön syöttötariffi, joka on käytössä Saksassa, Ranskassa ja Espanjassa, on halvin tapa lisätä uusiutuvaa energiaa ja edullisempi kuin kiintiömallit, kuten UK Renewable Obligation tai Pohjois-Amerikan Renewable Portfolio Standards.[3]

Hiilidioksidi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Germanwatchin mukaan vuonna 2008 Yhdistyneen kuningaskunnan osuus maailman hiilidioksidipäästöistä oli 1,92 prosenttia, energiankulutuksesta 1,97 prosenttia, ja väestöstä 0,93 prosenttia.[4] Britannian hiilidioksidipäästöt vuonna 2004 olivat 9 tonnia per asukas ja laskivat 3,6 prosenttia vuodesta 1990.

Britannian polttoainekriisi vuonna 2000[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Öljyn hinta kolminkertaistui vuonna 2000. Hinnankorotukset johtivat mielenosoituksiin, jalostamoiden saartoihin ja kuljetusten estämiseen. Muutamassa viikossa maa joutui vakavaan energiakriisiin: huoltoasemat eivät voineet toimittaa polttoainetta, koulut suljettiin, terveydenhoitojärjestelmä oli hälytystilassa. Polttoaineveroja ei kuitenkaan laskettu.[5]lähde tarkemmin?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Key Data for the 10 largest CO2 Emitters (Arkistoitu – Internet Archive) CCPI 2009
  2. The bulb hoarders BBC 30.6.2008
  3. Stern Review: The Economics of Climate Change, Chapter 16: Accelerating technological innovation, s. 366, 2006
  4. Key Data for the 10 largest CO2 Emitters (Arkistoitu – Internet Archive) CCPI 2009
  5. Jeremy Leggett: Viimeiset pisarat. Hupeneva öljy, lämpenevä ilmasto, Like 2007 (Half Gone – Oli Gas Hot Air and the Global Energy Crisis 2005). S. 185-189

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]