Elsa Arokallio
Elsa Arokallio (1892 Kurkijoki – 1982) oli suomalainen arkkitehti.[1]
Arokallion vanhemmat olivat kirkkoherra Gustaf Arokallio ja Elisabeth o.s. Parviainen. Elsa Arokallio kävi koulun isänsä tunteman Lucina Hagmanin Uudessa yhteiskoulusssa, josta hän kirjoitti ylioppilaaksi 1910. Hän valmistui arkkitehdiksi 1919 Teknillisestä korkeakoulusta.[1]
Arokallio perusti toimiston miehensä Erkki Väänäsen kanssa, ja tämän kuoltua neljän avioliittovuoden jälkeen hoiti toimistoa yksin. Oman toimiston töiden ohella hän työskenteli puolustusministeriölle, jonka arkkitehtinä piirsi muun muassa Kauhavan kasarmirakennukset (1933) ja esikuntarakennuksen rannikkotykistölle Lahdenpohjaan (1933). 1930-luvun töitä ovat Simpeleen kirkko yhdessä Elsi Borgin kanssa sekä Porin Suomalainen yhteislyseo.[1]
Arokallio siirtyi 1940 Viipurin kaupungin rakennustoimistoon, jossa hän teki yhteistyötä Martta Martikainen-Ypyän kanssa. Sotien jälkeen hän työskenteli Lahdessa arkkitehti Könösen kanssa ja suunnitteli Lahden omakotityyppitalot (1950) ja esimerkiksi Johanna-kodin (1953). Rakennushallituksessa Arokallio työskenteli 1953–1959 muun muassa Kokkolaan, Pietarsaareen, Tampereelle ja Varkauteen rakennettujen koulujen suunnittelutyössä. Suunnitelmissaan hän kiinnitti huomiota myös sisustukseen. Arokallion varhaisia töitä on Helsingin Kirkkokatu 6:ssa sijaitseva Tieteiden talo, joka valmistui 1925 Lisa Hagmanin Yksityisluokat-nimiselle koululle.[1]