Elohopeasulfidi
| Elohopeasulfidi | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 1344-48-5 |
| PubChem CID | 62402 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | HgS |
| Moolimassa | 232,66 |
| Ulkomuoto | Punainen tai musta kiteinen aine |
| Sulamispiste | 583,5 °C[1] |
| Tiheys | 8,17 g/cm3 (α-muoto) 7,7 g/cm3 (β-muoto)[2] |
| Liukoisuus veteen | 12,5 µg/l (18 °C)[3] |
Elohopeasulfidi (HgS) on elohopea- ja sulfidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä on käytety väriaineena. Luonnossa elohopeasulfidia siintyy sinooperi- ja metasinooperimineraaleina.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elohopeasulfidi on polymorfista kiteistä ainetta, ja sillä on kaksi kidemuotoa. Ne ovat alkeiskopiltaan heksagonaalinen ja väriltään punainen α-muoto ja kuutiollinen musta β-muoto. Yhdiste ei käytännöllisesti katsoen liukene veteen ja hapoistakin vain kuningasveteen. Elohopeasulfidi liukenee sulfidiliuoksiin muodostaen kompleksisen tiomerkuraatti(II)ionin ([HgS2]2-).[1][3][5][6]
Elohopeasulfidia voidaan valmistaa kuumentamalla elohopeaa ja rikkiä. Saostamalla sulfidien avulla elohopealiuoksista muodostuu β-muotoa, joka voidaan muuttaa α-muodoksi kuumentamalla polysulfidien kanssa.[1][3][5][6]
- Hg + S → HgS
Molempia elohopeasulfidin kidemuotoja on käytetty väriaineina esimerkiksi taiteilijamaaleissa ja muovin ja kumien värjäämiseen.[1][3][5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 579-580. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–76. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 19.10.2022. (englanniksi)
- 1 2 3 4 Milton Nowak & William Singer: Mercury compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 3.1.2016
- ↑ Safety data sheet (pdf) ThermoFisher Scientific. Viitattu 2.6.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 Matthias Simon, Peter Jönk, Gabriele Wülf-Couturier & Stefan Halbach: Mercury, Mercury Alloys, and Mercury Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006.
- 1 2 3 E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 291. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3