Ellen Niit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ellen Niit
Ellen Niit Kiskőrös.JPG
Henkilötiedot
Syntynyt
Tallinna
Kuollut
Tallinna
Kansalaisuus Viro
Puoliso Jaan Kross
Kirjailija
Tyylilajit runous, proosa, lastenkirjat
Palkinnot

Neuvosto-Viron ansiokas kirjailija (1977)
Valkoisen tähden III luokan ansiomerkki (1999)[1]
Eduard Vilden kirjallisuuspalkinto (1999) teoksesta Paekivi laul
Viron tasavallan kulttuuripalkinto (2009)

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Ellen Niit (o.s. Ellen Hiob, vuodesta 1958 oik. Ellen Kross; 13. heinäkuuta 1928 Tallinna30. toukokuuta 2016[2]) oli virolainen kirjailija. Hänen kirjojaan on käännetty 18 kielelle.[3]

Ellen Hiob kävi koulunsa Pohjois-Viron Tapassa ja suoritti jatko-opintonsa Tarton yliopistossa. Hän valmistui vuonna 1952 viron kielen ja kirjallisuuden alalta. Opinnoissaan hän tutki Viron lastenkirjallisuutta. Vuosina 1956–1961 hän työskenteli runouden opettajana Viron kirjailijaliitossa, kunnes vuonna 1961 hänet erotettiin poliittisin perustein. Hän työskenteli muutaman vuoden ajan Viron television lastenohjelmien toimittajana, kunnes jäi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1963. Lisäksi hän käänsi teoksia unkarin (Sándor Petőfi), venäjän (Sergei Jesenin, Kornei Tšukovski) ja muista kielistä.[4]

Niit aloitti kirjailijanuransa runoilijana. Vuonna 1957 julkaistun Rongisõit-kokoelman nimikkoruno oli Gustav Ernesaksin sävellyksenä aikansa suosituimpia virolaisia lauluista. Niit pysyi aktiivisena runoilijana vielä vanhoilla päivilläänkin. 1990-luvulta alkaen hän julkaisi runoja Krõlliraamat-otsikon alla sekä useita lastenkirjoja. Niistä on suomennettu Pille-Riini lood (Pille-Riinin kertomukset) sekä Triinu ja Taavi jutud (Tiinan ja Taavin tarinat).

Ellen Niit oli naimisissa kahdesti: vuosina 1949–1958 tutkija Heldur Niitin kanssa ja vuosina 1958–2007 kirjailija Jaan Krossin kanssa. Hänellä on neljä lasta.

Runoteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maa on täis leidmist (1960)
  • Linnuvoolija (1970)
  • Karud saavad aru (1972)
  • Oma olemine, turteltulemine (1979)
  • Krõlliraamat (1979)
  • Tere, tere lambatall! (1993)
  • Paekivi laul (1998)
  • Veel ja veel Krõlliga maal ja veel (2002)

Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Midrimaa (1974)
  • Suur suislepapuu (1983)
  • Ühel viivul vikervalgel (1999)

Runoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuidas leiti nääripuu (1954)
  • Rongisõit (1957)
  • Karud saavad aru (1967)
  • Lahtiste uste päev (1970)
  • Suur maalritöö (1971)
  • Kuidas Krõll tahtis põrandat pesta (1993)
  • Krõlli värviraamat (1994)
  • Krõll ja igasugused hääled (1994)
  • Krõlli pannkoogitegu (1999)

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Triinu ja Taavi taskuteater (1975)
  • Enne punaseid palituid (1984)

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pille-Riini lood (1963)
  • Jutt jänesepojast, kes ei tahtnud magama jääda (1967)
  • Triinu ja Taavi jutud (1970)
  • Triinu ja Taavi uued ja vanad lood (1977)
  • Jänesepojaõhtu koos isaga (1982)
  • Onu Ööbiku ööpäev (1999)

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eesti Vabariigi Teenetemärgit. Vabariigi president. Viitattu 27.4.2020.
  2. Suri armastatud kirjanik Ellen Niit. Delfi 30.5.2016. Viitattu 27.4.2020.
  3. Ellen Niit. Estonian Children's Literature Centre. Viitattu 27.4.2020.
  4. Eesti Elulood. Tallinna: Eesti Entsüklopeediakirjastus 2000 (= Eesti Entsüklopeedia 14) ISBN 9985-70-064-3, s. 324.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nirk, Endel: ”Ellen Niit”, Viron kirjallisuus, s. 321–323, 366. SKS, 1986. ISBN 951-717-443-8.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ellen Niit.