Elisabeth de Lisitzin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Elisabeth de Lisitzin (3. maaliskuuta 1904 Moskova, Venäjän keisarikunta5. tammikuuta 1996 Porvoo) oli suomalainen toimittaja, tulkki ja Suomen ensimmäinen naisdiplomaatti, koulutukseltaan ekonomi ja lakitieteen lisensiaatti.[1]

Elisabeth de Lisitzinin vanhemmat olivat vuori-insinööri, filosofian maisteri ja toimitusjohtaja Gregorius Lisitzin ja Eugenie Maria de Ratomska. Hänen sisarensa oli filosofian tohtori, talassologi Eugenie Lisitzin.[2][3] Perhe asui vuori-insinöörinä toimineen isän työn vuoksi eri maissa ja de Lisitzin aloitti koulunsa Dresdenissä Saksassa. Hän kävi sitten Pietarissa ruhtinatar Obolenskajan hienostokoulua hankkien sieltä monipuolisen kielitaitonsa: de Lisitzin osasi kahdeksaa kieltä. Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin ruotsalaisesta tyttökoulusta 1923.[1]

De Lisitzinistä tuli Suomen ensimmäinen naisdiplomaatti, kun hän työskenteli attaseana ulkoministeriössä 1930-luvun alussa. Hän toimi myös tulkkina sekä eri maiden Helsingin edustustojen lainopillisena neuvonantajana. Nainen ei voinut tuohon aikaan tehdä diplomaatin uraa ulkomailla.[1]

De Lisitzin työskenteli Suomen Tietotoimiston toimittajana 1941–1952. Toisen maailmansodan päätyttyä hän toimi venäläisten tulkkina sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. 1950-luvulla hän siirtyi vapaaksi toimittajaksi sekä Kauneus ja terveys -lehden toimittajaksi. Vuonna 1972 hän muutti Porvooseen.[1]

Elisabeth de Lisitzinin ja Veikko Pohjanpellon tytär on taidemaalari ja kuvanveistäjä Maria de Lisitzin (s. 1946).[4][2]

  • Ranskan nykytaidetta. Tekijä, Helsinki 1947
  • La peinture actuelle en France. Elisabeth Lisitzin, Helsinki 1947
  • Apteekkarien rohdos - Apotekarenas drog Aurumm oy.-ab. 60 vuoden vaiheet. Apteekkarien rohdos, Helsinki 1955

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisabeth Lisitzinin lehtiartikkeleita: