Élisabeth Guigou
Élisabeth Guigou, o.s. Vallier, (6. elokuuta 1946 Marrakech, Ranskan Marokko) on ranskalainen poliitikko, korkea-arvoinen valtion virkamies ja Ranskan Sosialistisen puolueen jäsen.
Sosialistipuolueen jäsenenä ja kansanedustajana Guigou on ollut useita kertoa ministerinä. Hän oli ensimmäinen nainen oikeusministerinä, jolle niin sanottuna sinetin vartijana kuuluvat sekä ulkoinen että sisäinen turvallisuus. Tässä tehtävässä hän oli vuosina 1997–2000. Hän on ollut Pariisin pohjoisen esikaupungin Saint-Denisin edustajana parlamentissa ja sen ulkoasiain valiokunnan puheenjohtaja vuosina 2012–2017.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapsuus ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Élisabeth Guigou on syntynyt provancelaiseen perheeseen ja hän vietti lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa Marrakechissä, jossa hän syntyi. Hänen isänsä Georges Vallier, syntynyt 1920, oli siellä maanviljelijänä ja maataloustuotteita valmistavan tehtaan omistajana.[1] Élisabethin äiti oli Jeannine Flecchia (1920–2010) ja vanhemmat olivat vihitty Marrakechissä vuonna 1943, Marokon itsenäistyttyä 1956 perhe muutti takaisin Ranskaan.
Guigou on suorittanut perusopintojensa jälkeen useita yliopistotutkintoja:
- Englantilaisen filologian kandidaatin tutkinnon Université Paul-Valéry Montperlier 3:ssa
- Amerikkalaisen kirjallisuuden maisteri tutkinnon Université Paul-Valéry Montperlier 3:ssa , jossa hänen gradunsa käsitteli Jack Kerouacia ja Beat-sukupolvea
- Valtio-opin maisteri tutkinnon Institut d’études politiques d’Aix-en-Provencessa
- Talous- ja yhteiskuntatieteen perustutkinnon (DEUG) Université d’Aix-Marseillessa.
Guigou on suorittanut myös Ranskan hallinnollista eliittiä kouluttavan Kansallinen hallintokoulun 1972–1974. Tähän koulutukseen hän valmistautui suorittamalla valmistavaa hallinnollista koulutusta Aix-en-Provences politiikan instituutissa.
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Guigou avioituu 1966 Jean-Luis Guigoun kanssa, joka toimii Michel Rocardin teknisenä neuvonantajana. Aviomies on surettanut taloustieteen aggregaatiton ja toimii yliopiston professorina. Hän on myös ollut korkeana virkamiehenä, esimerkiksi hän toimi vuosina 1997–2002 Datar’in eli Délégation interministérielle à l'aménagement du territoire et à l'attractivité régionalen johtajana.[2]
Heillä on 1980 syntynyt poika.[3]
Tärkeimmät luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kansanedustaja 1997–1997 ja 2002–2017
- Kansalliskokouksen ulkoasian valiokunnan puheenjohtaja 2012–2017
- Europarlamentaarikko 1994–1997
- Eurooppaministeri 1990–1993
- Oikeusministeri 1997–2000
- Työ- ja solidaarisuusministeri 2000–2002
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pour les Européens, Flammarion, 1994.
- Être femme en politique, Plon, 1999.
- Une femme au cœur de l’État, Fayard, 2000, keskustelu Pierre Faviern (journalisti) ja Michel Martin-Rolandin kanssa
- Exclusion sociale et Pauvreté en Europe, La Documentation française, 2001.
- Le sacre du temps libre, L'Aube, 2002.
- Exclusion et liens financiers : Rapport du Centre Walras 2002, Economica, 2002.
- Je vous parle d'Europe, Le Seuil, 2004.
- Rallumer les étoiles, Calmann-Lévy, 2006.
- Pour une Europe juste, Le Cherche Midi, 2011
- L'Europe. Les défis à venir de la première puissance économique mondiale, Le Cherche Midi, 2014
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
