Elina Rintala
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Elina Rintala | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. huhtikuuta 1970 |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Pertti Salovaara ( -; 2010) |
| Lapset | 2 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elina Rintala (ent. Salovaara[1], s. 28. huhtikuuta 1970) on suomalainen näyttelijä.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rintala on ollut valmistumisestaan lähtien vuodesta 1997 kiinnitettynä Tampereen teatterissa. Hän esiintyi Riihivuoren teatterissa Pirunpelto-näytelmässä.[2]
Television puolella Rintala on nähty sarjoissa kuten Muodollisesti pätevä, Hovimäki, Kontio & Parmas, Tehdas, Pirunpelto, ja Koskinen.[1][3] Hän toimi 1990-luvulla myös Yle TV2:n kuuluttajana.[2]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rintala oli naimisissa vuoteen 2010 kansanedustaja Pertti Salovaaran kanssa. Heillä on kaksi tytärtä.[2]
Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tampereen Teatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- I Love You Because (2011)
- Onnen maa (2011)
- Veriveljet (2012)
- Tuhkaa ja teräviä (2012)
- Kylmä murha (2013)
- Villikalkkuna (2014)
- Älä pukeudu päivälliselle (2014)
- Skavabölen pojat (2015)
- Tiputus (2015)
- Joulu soikoon! (2016)
- Tuttiritari ja lohikäärmeen salaisuus (2017)
- Cats (2017)
- Musta sydän (2017)
- 1918 Teatteri taistelussa (2018)
- Sylityksin (2018)
- Anna Karenina (2018)
- Rikos ruutupaperilla (2019)
- Notre Damen kellonsoittaja (2019)
- Saatana saapuu Moskovaan (2021)[4]
Muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Komisario Koskinen ja pahanpuhujat (2022, Tampereen Komediateatteri)[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hovimäki: Muuta väkeä Yle. Viitattu 11.11.2021.
- ↑ a b c d Lehtikanto, Katariina: Pertti Salovaaran ex-vaimo Elina Rintala: Olen ylpeä siitä, että pysyin järjissäni Iltalehti. 23.7.2015. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 27.7.2015.
- ↑ Elina Rintala - IMDb imdb.com. Viitattu 1.6.2022.
- ↑ Ilona - tekijähaku ilona.tinfo.fi. Viitattu 1.6.2022.
- ↑ Komisario Koskinen ja pahanpuhujat komediateatteri.fi. Viitattu 1.6.2022. [vanhentunut linkki]
|
