Siirry sisältöön

Eleonoora Kastilialainen

Wikipediasta
Eleonor Kastilialainen, pronssinen hautamonumentti Wesminster Abbeyssä, kuvanveistäjä William Torel
Kuningatar Eleonore Rochesterin kronikassa vuodelta 1355.[1]

Eleonor Kastilialainen (esp. Leonór de Castillo) ; (n. 1241 Burgos, Kastilia28. marraskuuta 1290 Harby, Nottinghamshire, Englannin kuningaskunta) oli Kastilian prinsessa eli infanta, Englannin kuningas Edvard I:n kuningatarpuoliso ja Ponthieun kreivitär.[2]

Eleonor vanhemmat olivat Kastilian ja Leónin kuningas Ferdinand III ja Ponthieun kreivitär Jeanne de Dammartin.[2]

Englannin kuningas Henrik III ja Eleonorin velipuoli, Kastilian hallitsija Alfonso X Viisas järjestivät Eleonorin avioliiton vuonna 1254 Englannin prinssi Edvardin kanssa. 13-vuotias Kastilian infanta Leonór de Castillo avioitui 15-vuotiaan Edvardin kanssa 1. marraskuuta 1254 Monasterio de Santa María la Real de Las Huelgasin luostarin kirkossa Burgosissa.[3]

Seuraavana vuonna aviopari palasi Edvardin perintömaitten Gascognen kautta, jossa he viettivät puolitoista vuotta, Englantiin. Avioliitto johti lopulta siihen, että englantilaiset saivat Ponthieun itselleen vuonna 1279 kuningatar Eleonoren perittyä kreivikunnan äidiltään. Kun Henrik III:n aateliset vastustajat kaappasivat vallan Englannissa vuonna 1264, Eleonore lähetettiin turvaan Ranskaan; hän palasi lokakuussa 1265, sen jälkeen kun Edvard oli murskannut kapinalliset.[2]

Eleonor ja Edvard osallistuivat kahdeksanteen ristiretkeen vuosina 1270–1273, jonka aikana Edvardia vastaan tehtiin salamurhayritys puukottamalla Akkon kaupungissa. Eleonoren kerrotaan pelastaneen miehensä hengen imemällä myrkyn pois hänen haavastaan, mutta tarina on luultavimmin sepitetty.[4][2] Heille syntyi matkan aikana myös kaksi lasta sekä paluumatkalla poika Cascognessa. Eleonor osallistui myös Edvardin Walesin sotaretkelle, heidän nuorin lapsensa Edward of Caernarvon, Edvard II syntyi Caernarforin linnassa huhtikuussa 1284.

Edvard nousi kuninkaaksi isänsä kuoleman jälkeen marraskuussa 1272, jolloin Eleonoresta tuli kuningatarpuoliso. Edvard I ja Eleonor kruunattiin elokuussa 1274 Westminster Abbeyssä.[5]

Leedsin linna, Kent

Elinaikanaan Eleonoresta ei pidetty hänen kiinteistökauppojensa vuoksi; hän hankki laajoja maa-alueita, kuten Leedsin linnan Kentissä, maanomistajilta, jotka eivät pystyneet maksamaan velkojaan juutalaisille rahanlainaajille, ja kruunu pakotti heidät myymään joukkovelkakirjansa. Nämä liiketoimet yhdistivät Eleonoren koronkiskomiseen ja juutalaisten väitettyyn hyväksikäyttöön, mikä johti konfliktiin kirkon kanssa.[2]

Avioliitto oli onnellinen ja Edvard oli murheen murtama kun rakastettu puoliso Eleonor[6] kuoli 49-vuotiaana 28. marraskuuta 1290 Harbyssa Nottinghamshiressä sairasteltuaan, mahdollisesti malarian heikentämämä. Eleonoren kuoleman jälkeen vuonna 1290 Edvard määräsi kaksitoista Eleonoren ristiä pystytettäviksi Lincolnin ja Charing Crossin väliselle reitille, jota pitkin hänen balsamoitu ruumiinsa kuljetettiin Westminster Abbeyhin. Kolme ristiä on säilynyt nykyaikaan.[5][7]

Eleonorelle ja Edvardille syntyi ainakin 14 lasta, mahdollisesti jopa kuusitoista. Kuusi lapsista eli aikuiseksi asti.

  1. Nimetön tytär (29. toukokuuta 1255), syntyi kuolleena Cascognessa (Eleonore oli vain 14-vuotias)
  2. Katherine (n. 1264 – 5. syyskuuta 1264), kuoli alle puolivuotiaana
  3. Joanna (tammikuu 1265 – ennen 7. syyskuuta 1265), kuoli alle puolivuotiaana
  4. John (13. heinäkuuta 1266 – 3. elokuuta 1271), kuoli 5-vuotiaana isosetänsä Cornwallin jaarli Richardin luona
  5. Henry (ennen 6. toukokuuta 1268 – 16. lokakuuta 1274), kuoli 6-vuotiaana
  6. Eleanor (1269–1298), kihlattiin Aragonian kuningas Alfonso III:lle, joka kuoli vuonna 1291 ennen avioliiton solmimista; avioitui Barin kreivi Henri III:n kanssa 1293, heillä oli jälkeläisiä
  7. Nimetön tytär (1271–1271 tai 1272), syntyi ja kuoli ristiretkellä Palestiinassa sylilapsena
  8. Joan of Acre (1272–1307), syntyi ristiretkellä Akkossa, avioitui 1290 (1) Gloucesterin jaarli Gilbert de Claren (k. 1295) kanssa, heillä oli jälkeläisiä; avioitui 1295 salaa (2) isänsä aseenkantaja Ralph de Monthermerin kanssa, heillä oli jälkeläisiä
  9. Alphonso (24. marraskuuta 1273 Cascogne – 19. elokuuta 1284), Chesterin jaarli, kuoli 10-vuotiaana
  10. Margaret (1275–1333), avioitui 1290 Brabantin herttua Jean II:n kanssa, heille syntyi yksi lapsi
  11. Berengaria (1. toukokuuta 1276 – ennen 27. kesäkuuta 1278), kuoli alle 3-vuotiaana
  12. Nimetön tytär (joulukuu 1277/tammikuu 1278 – tammikuu 1278), kuoli alle kaksikuisena
  13. Mary of Woostock (1278–1332), ryhtyi nunnaksi Amesbury Prioryn benediktiiniläisluostariin
  14. Nimetön poika (1280 tai 1281), kuoli pian syntymänsä jälkeen
  15. Elizabeth of Rhuddlan (1282–1316), avioitui (1) 1297 Hollannin kreivi Jan I:n (k. 1299) kanssa, ei jälkeläisiä; avioitui (2) 1302 Herefordin jaarli Humphrey de Bohunin kanssa, heille syntyi yli kymmenen lasta
  16. Edward of Caernarvon, Edward II (1284–1327), syntyi isänsä Walesin sotaretkellä Caernarvonin linnassa, seurasi isäänsä kuninkaana; avioitui 1308 Ranskan prinsessa Isabella de Francen kanssa, heille syntyi neljä lasta
  1. Historiated Initial With King Edward I And His Wife Eleanor, In 'The Rochester Chronicle' British Library. 26.3.2009. Viitattu 12.4.2017. (englanniksi)
  2. a b c d e Eleanor Of Castile | Spanish Queen, Castilian Queen, Plantagenet Dynasty | Britannica www.britannica.com. Viitattu 12.6.2025. (englanniksi)
  3. Edward I | Biography, Reign, Reforms, Wars, & Facts | Britannica www.britannica.com. 19.5.2025. Viitattu 12.6.2025. (englanniksi)
  4. The New Encyclopædia Britannica, Volume 4, Micropædia, 15th Edition, 2002, s 422. (englanniksi)
  5. a b Edward I 'Longshanks' (r. 1272-1307) www.royal.uk. Viitattu 12.6.2025. (englanniksi)
  6. Edward I 'Longshanks' (r. 1272-1307) www.royal.uk. Viitattu 12.6.2025. (englanniksi)
  7. Edward I and Eleanor of Castile Westminster Abbey. Viitattu 12.6.2025. (englanniksi)