Einar Laidinen
Einar Laidinen (7. heinäkuuta 1950 Vienan Kemi, Neuvostoliitto – 1. marraskuuta 2011 Petroskoi, Venäjä) oli inkeriläinen turvallisuuspalvelun virkailija ja tiedustelun historian tutkija.[1]
Laidinen aloitti työuransa traktoritehtaassa ja kävi samalla iltalukiota. Hän suoritti tutkinnon Petroskoin yliopistossa ja valmistuttuaan sai kutsun Neuvosto-Karjalan KGB:n virkailijaksi. Hän erosi KGB:n seuraajan FSB:n palveluksesta everstinä. Hän valmistui historiatieteen kandidaatiksi 2000 tutkittuaan Suomen tiedustelutoimintaa Venäjän ja Neuvostoliiton ja Suomen raja-alueilla 1914–1939. Hän oli vuodesta 2006 Petroskoin yliopiston Pohjois-Euroopan historian ja kulttuurin keskuksen vanhempi tutkija.[1]
Laidinen oli vuodesta 2002 Jatkosodan siviiliveteraanit -yhdistyksen venäläisen valtuuskunnan jäsen. Seminaareissa käsiteltiin neuvostopartisaanien iskuja siviilikyliin.[1]
Suomeksi julkaistuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Verigin, Sergei, Laidinen, Einar & Kämäräinen, Jussi: Talvisodan panttivangit: internoidut suomalaiset Neuvosto-Karjalan Kalevalan piirin alueella vuosien 1939–1940 talvisodan aikana. Suomentanut Rudolf Sykiäinen & Johan Beckman. Pietari: Johan Beckman Institute, 2006. ISBN 952-5412-35-0.
- Elfvengren, Eero, Kosonen, Matti & Laidinen, Einar: Vihollisen selustassa: Päämajan tiedustelu Neuvosto-Karjalassa 1939–1944. Suomentanut Vappu Orlov (Einar Laidisen osuudet). Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-22154-8.
- Elfvengren, Eero & Laidinen, Einar: Vakoilua itärajan takana: Yleisesikunnan tiedustelu Neuvosto-Karjalassa 1918–1939. Helsinki: Minerva, 2012. ISBN 978-952-492-660-7.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Tyyne Martikainen, Lars Westerlund, FSB-everstistä tuli tiedemies, Kuolleet, Helsingin Sanomat 6.2.2011 sivu C 6 Artikkelin verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||
