Einar Hämäläinen
Einar Nestor Hämäläinen (26. helmikuuta 1899 Kotka[1] – 5. syyskuuta 1986 Helsinki) oli suomalainen kenraaliluutnantti.
Hämäläisen vanhemmat olivat ylikonduktööri Albin Hämäläinen ja Eriika Vilhelmiina Ekström. Hänen puolisonsa oli Martta Matilda Tuukkanen vuodesta 1921, heillä oli neljä lasta. Hämäläinen osallistui vapaussotaan vapaaehtoisena, hän valmistui kadettikoulusta 1924 ja kävi Sotakorkeakoulun valmistuen ye-upseeriksi 1936 sekä opiskeli Saksan sota-akatemiassa 1939 opintomatkallaan, jolloin hän myös teki tutkimusmatkan Puolaan.[1] Sota-aikana hän toimi mm. pataljoonan komentajana, ye-upseerina ja armeijakunnan esikuntapäällikkönä. Sodan jälkeen Hämäläinen toimi Sotakorkeakoulun johtajan apulaisena vuoteen 1947 asti, JR 7:n komentajana 1947–1949 sekä 3. divisioonan esikuntapäällikkönä 1949–1952. 6. prikaatia hän komensi 1952–1953, minkä jälkeen hän toimi ainakin pääesikunnan huoltopäällikkönä.
Ylennykset: vänrikki 1918, luutnantti 1920, kapteeni 1925, majuri 1935, everstiluutnantti 1940, eversti 1943, kenraalimajuri 1953, kenraaliluutnantti 1956.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 222. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
- ↑ https://runeberg.org/kuka/1954/0253.html