Siirry sisältöön

Einar Böök

Wikipediasta
Einar Böök
Suomen sosiaaliministeri
Cajanderin II hallitus
18.1.1924–31.5.1924
Edeltäjä Oskari Mantere
Seuraaja Niilo Liakka
Henkilötiedot
Syntynyt10. marraskuuta 1874
Helsinki
Kuollut2. tammikuuta 1957 (82 vuotta)
Helsinki
Puoliso Hilja Maria Böök o.s. Ahomäki
Lapset Eero Böök, Tauno Pyökki

Emil Einar Böök (10. marraskuuta 1874 Helsinki – 2. tammikuuta 1957 Helsinki) oli suomalainen sosiaalipoliitikan kehittäjä.[1]

Einar Böökin vanhemmat olivat yliopettaja, dosentti ja professori Emil Böök ja Eugeni Charlotta Amalia Augusta Paldani. Hän pääsi ylioppilaaksi 1892 Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1895, filosofian maisteriksi 1897 ja molempien oikeuksien kandidaatiksi 1902. Böök opiskeli lisäksi oikeus- ja taloushistoriaa Münchenin yliopistossa Saksassa.[1][2]

Böök oli aluksi kuusi vuotta asianajajana. Hän toimi muun muassa Helsingin kaupungin työasiain ja sosiaalilautakunnan sihteerinä 1907–1917, kunnallisen keskustoimiston johtajana 1917, sosiaalihallituksen ylitirehtöörinä 1918–1922 ja sosiaalihallituksen lakkauttamisen jälkeen sosiaaliministeriön työ- ja huoltoasiain osaston, sittemmin huoltoasiainosaston osastopäällikkönä ja esittelijäneuvoksena 1923–1942. Lisäksi Einar Böök toimi Yhteiskunnallisen korkeakoulun eli nykyisen Tampereen yliopiston opettajana vuosina 1942–1946.[2][1]

Böök oli sosiaaliministerinä Cajanderin II hallituksessa 1924. Virkamieshallituksessa hän ei edustanut mitään puoluetta vaan oli muodollisesti ammattiministeri, vaikka olikin Kansallisen edistyspuolueen jäsen. [1]

Keskeisiltä osiltaan Böökin ansiona pidetään Suomessa 1930-luvulla toteutettua laajaa sosiaalilainsäädäntöä, joka saattoi Suomen sosiaalihuollon muuhun Eurooppaan verrattuna ajanmukaiselle tasolle. Böök edusti Suomea lukuisissa asunto- ja työttömyyskongresseissa. Hän käsitteli kirjoituksissaan asuntopoliittisia kysymyksiä, tontinvuokrauspolitiikkaa ja muita kysymyksiä sekä erityisjulkaisuissa että aikakauskirjoissa ja sanomalehtien palstoilla.[2]

Böökin isä Emil Böök oli tunnettu kasvatustieteilijä ja Helsingfors lyceumin eli "Böökin lyseon" pitkäaikainen rehtori. Böökin ja tämän puolison Hilja Maria Ahomäen poika Eero Böök oli yksi Suomen menestyksekkäimmistä shakinpelaajista ja shakin ensimmäinen suomalainen kansainvälinen mestari. Toinen poika, vänrikki Tauno Pyökki (1914–1939) kaatui talvisodassa Summassa.[3]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Böök, Einar: Arbetslösheten i Helsingfors och kommunens åtgärder för dess bekämpande 1903–1909. Helsingfors stad, 1910.
  • Böök, Einar: Työväenopetus Suomessa, sen ohjelma ja järjestäminen. kustantaja tuntematon, 1911.
  • Böök, Einar: Asuntokysymys Suomessa. WSOY, 1912.
  • Böök, Einar: Työsopimus ja työehtosopimus. WSOY, 1912.
  • Böök, Einar: Edistyksen uralta : kirjoitelmia ja esitelmiä. kustantaja tuntematon, 1919.
  • Böök, Einar: Suomen huolto-oikeus. WSOY, 1948.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
  2. 1 2 3 Henkilötietoja, Aamulehti, 09.11.1924, nro 261, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 09.11.2024
  3. ↑ Isänmaan puolesta. Talvisodassa 1939-1940 kaatuneiden upseereiden elämäkerrasto, s. 424-425. WSOY, 1949.
Edeltäjä:
Oskari Mantere		 Suomen sosiaaliministeri
1924		 Seuraaja:
Niilo Liakka
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Einar_Böök&oldid=23871391”