Ehtoollisyhteys
Ehtoollisyhteys on kristinuskoon liittyvä käsite, jolla tarkoitetaan mahdollisuutta osallistua tietyn kristillisen kirkkokunnan ehtoolliseen. Yleensä ehtoollinen nähdään paitsi sakramentaalisena armonvälineenä, myös osallisuutena kristittyjen muodostamasta Kristuksen hengellisestä ruumiista,[1] joten ei-kristityt eivät yleisesti ottaen ole ehtoollisyhteydessä kristillisten kirkkojen kanssa. Lisäksi kirkkokunnat yleensä edellyttävät vähintään sen, että ehtoolliselle osallistuva henkilö jakaa kirkkokunnan kanssa saman käsityksen ehtoollisesta, joten opillisesti toisistaan eroavien kirkkokuntien välillä ei useimmiten vallitse ehtoollisyhteyttä. Ekumeenisilla oppikeskusteluilla voidaan pyrkiä löytämään yhteinen käsitys ehtoollisopista, jonka jälkeen kirkkokuntarajat ylittävä ehtoollinen voi tietyissä tilanteissa tulla mahdolliseksi.[2]
Kirkkokuntarajat ylittävän ehtoollisyhteyden lisäksi ehtoollisyhteydellä voidaan viitata myös yksittäisen kristityn ja hänen kirkkonsa väliseen tilaan. Esimerkiksi roomalaiskatolinen kirkko edellyttää ehtoolliseen osallistuvalta niin sanottua armon tilassa olemista, eli katoliseen kirkkoon kuulumista, kirkon oppien mukaista elämäntapaa ja merkittävistä synneistä ripittäytymistä ennen ehtoolliselle osallisumista.[3] Vakavat ja sovittamattomat synnit ovat etenkin historiallisesti voineet johtaa väliaikaiseen kirkon yhteydestä ja ehtoollisyhteydestä erottamiseen eli ekskommunikaatioon.[4]
Ehtoollisyhteys eri kirkkokuntien välillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen evankelis-luterilainen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on osa luterilaista maailmanliittoa, jonka jäsenkirkkojen välillä vallitsee ehtoollisyhteys. Evankelis-luterilaisen kirkon jäsen voi siten osallistua muiden luterilaisen maailmanliiton kirkkojen ehtoolliseen.[2]
Myös Porvoon kirkkoyhteisö on merkittävä ekumeeninen saavutus, jonka osana evankelis-luterilainen kirkko on. Porvoon kirkkoyhteisön jäsenet jakavat yhteisen käsityksen ehtoollisesta ja niiden välillä vallitsee myös ehtoollisyhteys.[2]
Näiden lisäksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsen voi osallistua Saksan evankelisen kirkon jäsenkirkkojen ehtoolliseen, Suomen Metodistikirkon ehtoolliseen, Finlands svenska metodistkyrka -seurakunnan ehtoolliseen sekä Skotlannin kirkon ehtoolliseen.[2]
Kaikkien muiden kristillisten yhteisöjen ehtoollisista evankelis-luterilainen kirkko kehottaa jäseniään pidättäytymään.[2] Evankelis-luterilainen kirkko ohjeistaa, että muiden kristillisten kirkkojen ehtoollisjumalanpalveluksessa luterilaisen kirkon jäsen voi mennä alttarille siunattavaksi. Tällöin halu ottaa vastaan siunaus ehtoollisen sijasta osoitetaan laittamalla oikea käsi vasemmalle olalle.[5] Tämä tapa on kuitenkin tunnettu lähinnä pohjois-eurooppalaisissa kirkoissa, eikä esimerkiksi roomalaiskatolinen kirkko suosita, että katoliseen kirkkoon kuulumattomat tulisivat alttarille siunattavaksi ehtoollisen yhteydessä.[3]
Suomen evankelis-luterilainen kirkko puolestaan ei estä muiden kirkkokuntien jäsenten osallistumista omaan ehtoolliseensa. Ehtoolliseen osallistuvan edellytetään olevan oikeus oman kirkkokuntansa ehtoolliseen ja hänen edellytetään jakavan luterilaisen käsityksen ehtoollisesta. Käytännössä luterilainen kirkko ei kuitenkaan tarkista ehtoolliselle osallistuvien taustoja, vaan jokainen ehtoolliselle osallistuva tekee päätöksen ehtoolliselle osallistumisesta itse. On myös huomionarvosita, että esimerkiksi katolinen kirkko ja ortodoksinen kirkko eivät salli jäsentensä osallistuvan protestanttisten kirkkokuntien ehtoolliseen, eikä kirkkojen välillä näin ollen ole aitoa ehtoollisyhteyttä.[6][7]
Roomalaiskatolinen ja ortodoksinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisin kuin protestanttisten kirkkojen kohdalla, roomalaiskatolinen kirkko ja ortodoksinen kirkko näkevät toistensa pappeuden aitona sakramentaalisena pappeutena ja toistensa ehtoollisen aitona ja sakramentaalisena ehtoollisena.[8] Varsinaista ehtoollisyhteyttä, jossa kirkkokuntien jäsenet voisivat vapaasti osallistua toistensa ehtoolliseen ei kuitenkaan ortodoksien ja katolistenkaan välillä vallitse.[9]
Tiettyjä harvinaisia poikkeuksia kuitenkin esiintyy, jolloin ortodoksin osallistuminen ehtoolliseen katolisessa kirkossa on mahdollista, edellyttäen luvan sekä ortodoksiselta että katoliselta piispalta.[8] Katolinen kirkko myös saattaa tietyissä äärimmäisissä tapauksissa jakaa ehtoollisen protestantille. Tämän kaltainen tilanne voi olla esimerkiksi protestanttisen kristityn uhkaava kuolema tilanteessa, jossa hän haluaa vastaanottaa ehtoollisen, mutta hänen oman kirkkokuntansa pappi ei ole saatavissa paikalle. Tällöinkin ehtoolliseen osallistuvan edellytetään hyväksyvän katolinen ehtoolliskäsitys.[8]
Ortodoksinen ehtoolliskäsitys on katolista ehtoolliskäsitystä vaativampi esimerkiksi ehtoollista edeltävän valmistautumisen ja paastoamisen suhteen. Ortodoksinen ehtoollinen on myös jopa katolista ehtoollistakin suljetumpi, eikä yleisesti ottaen edes roomalaiskatolisen kirkon jäsen voi osallistua ortodoksiseen ehtoolliseen.[8][9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ehtoollinen Luterilainen.net. 5.10.2016. Viitattu 4.5.2023.
- ↑ a b c d e Ekumeeniset yhteydet evl.fi. Arkistoitu 4.5.2023. Viitattu 4.5.2023.
- ↑ a b Katolisen kirkon ehtoolliskäytäntö ei ole muuttunut Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 4.5.2023.
- ↑ Excommunication | Definition, Types, & Facts | Britannica www.britannica.com. Viitattu 5.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Ekumeeniset tavat evl.fi. Arkistoitu 5.5.2023. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ Luterilaiselle ehtoolliselle osallistumisesta Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ Receiving Communion - Questions & Answers www.oca.org. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ a b c d Luterilaiselle ehtoolliselle osallistumisesta Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ a b Catholics and Eastern Orthodox Communion Catholic Answers. Viitattu 5.5.2023.