Egyptin maantiede
Egyptin maantiede kertoo Egyptin maantieteestä. Egyptin länsipuolella sijaitsee Libya ja eteläpuolella sijaitsee Sudan. Egyptin pohjoispuolella on Välimeri ja itäpuolella on Punainenmeri. Egyptiin kuuluu Siinain niemimaa, jonka pohjoiosassa kalkkikivilaakio viettää Välimereen. Maan läpi virtaa Niilin joki. Niilin itäpuolella on itäinen aavikko, jota kutsutaan myös Arabian aavikoksi. Pinta-alaltaan 220 000 neliökilometrin laajuista itäistä aavikkoa halkovat wadit, kuivat joen uomat. Itäisen aavikon reunalla on 2000 metriä korkea vuoristo, joka reunustaa myös Punaistamerta. Pinta-alaltaan 690 000 neliökilometrin laajuinen läntinen aavikko on suurimmalta osaltaan keskimäärin 300 metriä korkeaa ylänköä, missä kallioperä koostuu enimmäkseen kalkkikivestä ja missä on paikoin hiekkakivimuodostumia. Alueella on useita syvänköjä ja jyrkkäseinäisiä laaksoja. Yksi syvänkö on 133 merenpinnan alapuolella oleva Qattara. Syvissä laaksoissa sijaitsevat muun muassa Khargan, Dakhlan ja Farafran keitaat. Niilin laakso on noin 1200 kilometriä pitkä ja 3-5 kilometriä leveä ja se on maailman pisin jokivarressa sijaitseva keidas. Niilin suisto on enimmillään 250 kilometriä leveä. Välimeren rannikon läheisyydessä on hiekkasärkkien merestä erottamia murotvetisiä järviä. Niilin jokilaaksossa esiintyy tulvia keväisin ja syksyisin.
Välimeren rannikolla ja Niilin suiston alueella ilmasto on tyypiltään välimerenilmastoa. Suurimmassa osassa Egyptiä vallitsee subtrooppinen aavikko- tai puoliaavikkoilmasto. Välimeren rannikolla vuotuinen sademäärä on 190 mm, sisämaassa Niilin suiston ulkopuolella se on vain muutamia kymmeniä millimetrejä. Keväisin puhaltaa aavikkotuuli khamsin, jonka mukana kulkeutuu lentohiekkaa ja joskus esiintyy hiekkamyrskyjä.
Aavikoilla esiintyy kuivuutta sietävää aavikkokasvillisuutta. Myös siellä elävä eläimistö on kuivuuteen sopeutunutta, kuten aavikkokettu, sakaali ja jotkut liskot ja käärmeet. Aavikoilla esiintyviä lintuja ovat jalohaikarat ja harjalinnut. Niilin vesistössä elävä niilinkrokotiili on palautettu Nasserjärveen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Detlef Wienecke-Janz: Maailmalla, Afrikka ja Oseania, s. 38-39. Suomentanut Elina Eichhorn, Arto Häilä, Eija Kämäräinen, Riitta Virkkunen. Weilin+Göös, 2009. ISBN 978-951-0-33477-5.