Efialtes Ateenalainen
| Efialtes Ateenalainen | |
|---|---|
| Ἐφιάλτης ὁ Ἀθηναῖος | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 500/400-luku eaa. Ateena |
| Kuollut | n. 461–457 eaa. Ateena |
| Ammatti | valtiomies, sotapäällikkö |
Efialtes Ateenalainen (m.kreik. Ἐφιάλτης ὁ Ἀθηναῖος, Efialtēs ho Athēnaios, lat. Ephialtes Atheniensis; k. n. 461–457 eaa.) oli antiikin kreikkalainen valtiomies ja sotapäällikkö, joka oli kotoisin Ateenasta. Hän oli kaupungin demokraattisen liikkeen varhainen johtaja.[1]
460-luvun eaa. lopulla Efialtes johti uudistuksia, jotka vähensivät perinteisen aristokraattisen konservatismin linnakkeena pidetyn areiopagin neuvoston valtaa. Monet historioitsijat pitävät tapahtumaa Ateenan "radikaalin demokratian" alkuna. Myöhemmin Efialtes murhattiin.[2][3][4][5]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Efialtes oli Sofonideen poika, tai Diodoros Sisilialaisen mukaan Simonideen poika, ja Perikleen ystävä ja kannattaja. Plutarkhoksen mukaan Perikles asetti hänet usein näkyvimpään rooliin poliittisten uudistusten toteuttamisessa, kun ei itse halunnut olla etualalla.[1][6]
Kun spartalaiset vuonna 461 eaa. pyysivät ateenalaisilta apua Ithomea vastaan, Efialtes vastusti anomusta ja kehotti kansaa olemaan nostamatta kaatunutta kilpailijaa, vaan jättämään Spartan hengen tallaantumaan.[1][7] Erityisesti Efialtesta pidetään pääarkkitehtina areiopagin vallan kaventamisessa, mikä oli merkittävä isku Ateenan oligarkkiselle puolueelle, ja mihin Aiskhyloksen Eumenidit liittyy. Plutarkhoksen mukaan Efialtes toi Ateenaan puhtaan demokratian ja ”humallutti kaupungin vapaudella”. Hän ei kuitenkaan täsmennä, mistä vallan osa-alueista areiopagi riisuttiin, eikä ole yksiselitteistä, kohdistuivatko uudistukset neuvoston tuomio- vai poliittiseen valtaan.[1]
Efialteen demokratiaa edistävät teot herättivät oligarkkien katkeran vihan ja johtivat hänen salamurhaansa yöllä, luultavasti vuonna 456 eaa. Antifonin aikana murhaajia ei ollut vielä saatu selville,[1][8] mutta Aristoteleen mukaan tekijä oli eräs Aristodikos Tanagrasta.[1][9]
Antiikin aikaiset lähteet kuvaavat Efialteen luonteen erinomaisena ja kunniallisena, jopa siinä määrin, että häntä verrattiin Aristeideehen tämän horjumattoman rehellisyyden vuoksi. Herakleides Pontoslainen kertoo hänen avanneen maansa kansan käyttöön ja kestinneen suuria joukkoja, mikä vaikuttaa olevan ristiriidassa Aelianuksen mahdollisesti liioitellun kuvauksen kanssa, jonka mukaan Efialtes oli köyhä.[1][10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Smith, William: ”Ephialtes (3)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Aristoteles: Ateenan valtiomuoto 25 (engl. käännös).
- ↑ Smith, William: Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology, s. 25. (Osa II) Boston: Little, Brown and Company, 1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Hansen, Mogens Herman: The Athenian Democracy in the Age of Demosthenes: Structure, Principles, and Ideology, s. 26-28. University of Oklahoma Press, 1991. ISBN 0806131438 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Roberts, J. W.: City of Sokrates: An Introduction to Classical Athens, s. 41. (2. painos) Routledge, 2002. ISBN 0203194799 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Aelianus: Varia historia 2.43, 3.17; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Perikles 7; Reipublicae Gerendae Praecepta 15; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.77.
- ↑ Aristoteles: Politiikka 2.12; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.77; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 10, 15–16, Perikles 7, 9; Cicero: Valtiosta (De republica) 1.27.
- ↑ Antifon: Herodeen murhasta (De caede Herodis) s. 137.
- ↑ Aristoteles, teoksessa Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Perikles 10.
- ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja Kimon 10, Demosthenes 14; Aelianus: Varia historia 2.43, 11.9, 13.39; Valerius Maximus: Factorum et dictorum memorabilium libri IX 3.8. Ext. 4; Herakleides Pontoslainen 1.