Eemeli Pehkonen
Eemeli Pehkonen (13. helmikuuta 1892 Kalajoki – 10. elokuuta 1947) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hän oli Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikana sotilaskoulutuksen saanut jääkäri, joka sai opin yhdessä veljiensä Niilon, Matin ja Jalmarin kanssa. Pehkonen sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Riianlahdella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana. Vielä jatkosodassa hän osallistui taisteluihin rintamajoukoissa.[1][2]
Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pehkoson vanhemmat olivat työmies Matti Pehkonen ja Greta Augusta Myllylä. Hän oli yksi neljästä jääkäriksi lähteneestä Pehkosten veljeksestä, joka oli yhtä suuri veljeskaarti jääkäreitä kuin Sihvoilla. Hän kävi ilta- ja käsityökoulun. [1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pehkonen työskenteli työmiehenä Kalajoella ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 16. kesäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin 4. lokakuuta 1916 pataljoonan pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pehkonen astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, jossa hän haavoittui 28. maaliskuuta 1918 ja joutui hoidettavaksi Jyväskylän sotilassairaalaan. [1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pehkonen määrättiin sisällissodan jälkeen 4. syyskuuta 1918 alkaen vääpeliksi Porin jalkaväkirykmentti 2:n 7. komppaniaan. Hän erosi armeijasta 11. helmikuuta 1919. Hän liittyi vuonna 1920 Suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin komppanianpäälliköksi Kalajoen suojeluskuntaan, jossa hän toimi vuoteen 1923 saakka.[1][2]
Siviilityönään hän hoiti rakennusmestarin tehtäviä Keski-Pohjanmaalla vuosina 1919–1926, jonka jälkeen liittyi Rajavartiostoon, jossa hän palveli majoitusmestarina Lapin Rajavartiostossa vuoteen 1928 saakka.Myöhemmin hän työskenteli apulaistyönjohtajana maataloushallituksen jokiperkaustyömailla.[3]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pehkonen osallistui talvisotaan kotirintamatehtävissä Kalajoen suojeluskunnassa ja Jatkosodan puhjettua hänet määrättiin asealiupseeriksi Jalkaväkirykmentti 29:n 3. Konekiväärikomppaniaan (3.KKK/JR 29), jossa hän palveli vuoteen 1942 saakka, jolloin hänet vapautettiin aseellisesta palveluksesta. Hän osallistui jatkosodassa taisteluihin muun muassa Terussa, Kinnasvaaralla, Vilgassa ja Homorovitsissa. Hänet on haudattu Kalajoelle.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Sotavuodet Kalajoki, Kalajoen veteraanijärjestöt 1991.