Siirry sisältöön

Edward Sapir

Wikipediasta
Edward Sapir

Edward Sapir (26. tammikuuta 1884 Lauenburg, Saksa – 4. helmikuuta 1939) oli yhdysvaltalainen kielentutkija ja antropologi. Hänen pääteoksenaan pidetään hänen ainoaa yleisluontoista oppikirjaansa Language (1921), koska hänen tuotantonsa muuten koostuu lähinnä artikkeleista ja tiukasti johonkin tutkimuskysymykseen keskittyneistä tieteellisistä monografioista.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sapir syntyi Saksassa mutta muutti jo viisivuotiaana perheensä mukana Yhdysvaltoihin.[1][2]

Hän valmistui Columbian yliopistosta germanistiikasta vuonna 1904. Pari vuotta hän opiskeli wishram- ja takelmakieliä, joista jälkimmäisestä hän teki myös väitöskirjansa vuonna 1909. Vaikutteita intiaanikielten tutkimiseen hän sai opettajaltaan Franz Boasilta.

Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä hän tutki 1907–08 yanaa (jonka viimeinen puhuja kuoli 1916), myöhemmin utekieliä. Vuonna 1910 hän siirtyi Ottawan yliopiston antropologian osastoon, missä viipyi viisitoista vuotta. Noina vuosina hän tutki paitsi monia kieliä kuten nootkaa (nyk. nuu-chah-nulth), athabaskalaisia kieliä, tlingitiä ym., myös musiikin teoriaa, kirjallisuutta sekä kiinalaista huumoria ja folklorea. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua hän vuonna 1925 otti vastaan viran Chicagon yliopistosta, missä hänet 1927 nimitettiin antropologian ja yleisen kielitieteen professoriksi. Vuonna 1931 hän siirtyi Yaleen.[1]

Sapirista tuli strukturalistisen kielentutkimuksen uranuurtaja, mutta hänen tutkimustapansa oli aikansa muita, Leonard Bloomfieldin johtamia amerikkalaisia kielitieteilijöitä kulttuuriantropologisempi.[3] Hänen on katsottu lähentäneen toisiinsa eurooppalaista, tuolloin vahvasti nuorgrammaattista kielitieteen perinnettä ja opettajansa Boasin antropologisempaa lähestymistapaa. Toisin kuin nuorgrammaatikot, Sapir ei nähnyt kieltä tiedostamattomien toimintojen hallitsemaksi mekaaniseksi olioksi, vaan katsoi tämän mekaniikan ainoastaan välittävän ihmisen tietoista tahtoa ja kulttuuria.[4] Hän tutki myös yhtenä ensimmäisistä kielitieteen ja kulttuurin välisiä suhteita.

Sapir–Whorf-hypoteesi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sapirin–Whorfin hypoteesi on nimetty hänen ja Benjamin Whorfin mukaan. Sapir ei varsinaisesti esittänyt sitä hypoteesina, mutta hänen on katsottu ennakoineen sitä esimerkiksi todetessaan kielen ”määrittävän ihmisen kokemusta”.[5] Vaikutus oli hänestä kuitenkin vähäistä ja implisiittistä, paitsi sanastossa, joka herkästi reagoi kielenulkoiseen kulttuuriin. Kieli asettaa yksilölliselle kokemukselle näin pikemmin ennakko-oletuksia kuin ehdottomia rajoja.[2]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Dufva, Hannele 2002: Kielen ja ajattelun suhteesta eli mitä Sapir ja Whorf todella sanoivat? Teoksessa: Hannele Dufva & Mika Lähteenmäki (toim.): Kielentutkimuksen klassikoita. Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyväskylä. 155–178.
  • Mandelbaum, David G. 1949: Introduction. Teoksessa: David G. Mandelbaum (toim.): Selected writings of Edward Sapir in language, culture and personality. University of California Press, Berkeley. v–xii.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Mandelbaum 1949
  2. ↑ a b Dufva 2002
  3. ↑ Sampson, Geoffrey: Schools of linguistics, s. 82. Hutchinson, 1980.
  4. ↑ Joseph, John E. – Love, Nigel – Taylor, Talbot J.: Landmarks of linguistic thought II: The western tradition in the twentieth century, s. 5. Routledge, London & New York, 2001.
  5. ↑ Sampson, Geoffrey: Schools of linguistics, s. 83. Hutchinson, 1980.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Edward_Sapir&oldid=23073723”