Edvin Lundell
Edvin Alexander Lundell (13. tammikuuta 1889 Turku – 12. huhtikuuta 1964) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Riianlahdella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä muun muassa joukkueenjohtajana.[1][2]
Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hänen vanhempansa olivat nimismies Emil Edvin Lundell ja Karin Evelina Kuhlefelt. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921. Margit Louise Sjögrenin kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lundell kirjoitti ylioppilaaksi Pietarsaaren ruotsalaisesta reaalioppilaitoksesta vuonna 1910 ja liittyi Vaasalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1910 - 1911 ja Saksassa Darmstadtin teknillisessä korkeakoulussa vuoteen 1914 sekä seurasi luentoja Teknillisessä korkeakoulussa Helsingissä vuonna 1920.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lundell liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 10. toukokuuta 1916, josta hänet siirrettiin 6. lokakuuta 1916 pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin pataljoona rintamalta paluun jälkeen pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan 10. heinäkuuta 1917. Hän suoritti vuonna 1917 moottoriajoneuvokurssin Libaussa ja samana vuonna autokurssin Schaulenissa.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lundell astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan komppanianvääpeliksi ja myöhemmin joukkueenjohtajaksi aluksi 5. jääkäripataljoonaan ja myöhemmin 3. Jääkärirykmentin 10. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurin ympäristössä.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lundell palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Savon jääkärirykmentti 3 ja sitten Uudenmaan rykmentti. Hän toimi rykmentissä III pataljoonan adjutanttina sekä satunnaisesti 3. konekiväärikomppanian päällikkönä. Hänet siirrettiin 20. maaliskuuta 1919 alkaen Sotaministeriön insinööriosastolle, josta hänet siirrettiin 6. kesäkuuta 1919 alkaen Autojoukkoihin, missä hän toimi aluksi varikon ohjaajakoulun ja 24. lokakuuta 1919 alkaen 3. komppanian päällikkönä. Armeijasta hän erosi 26. marraskuuta 1919 ja työskenteli sen jälkeen Tervakosken paperitehtaan tehtaan konttorissa Helsingissä. Myöhemmin hän toimi aluksi vuoromestarina ja myöhemmin apulaisinsinöörinä Tervakoskella. Hän siirtyi 20. maaliskuuta 1926 alkaen apulaisinsinööriksi Kaukaan paperitehtaille.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lundell osallistui talvisotaan ylimääräisten harjoitusten aikana (YH) 15. Autokomppanian päällikkönä ja myöhemmin toimistoupseerina IV Armeijakunnan esikunnassa. Välirauhan aikana hän toimi samassa tehtävässä ja jatkosodan puhjettua hänet komennettiin kolmannen pataljoonan komentajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 10:een. Myöhemmin hän toimi Huoltokoulutuskeskuksen Autokomppanian päällikkönä ja 25. Autokomppanian päällikkönä. tänä aikana hän osallistui sotatoimiin Karjalankannaksella ja Itä - Karjalassa. Sotien jälkeen hän toimi insinöörinä G. A. Serlachius Kangas Oy:n palveluksessa.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.