Edvard Sirkkunen
Edvard Sirkkunen (30. kesäkuuta 1893 Luumäki – 9. helmikuuta 1934) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hän oli sotilaskoulutuksensa Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan muun muassa esikuntavääpelinä Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa.[1][2]
Perhe ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hänen vanhempansa olivat torppari Malakias Sirkkunen ja Leena-Stiina Munne. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Vera Angeliga Tobbejin kanssa. Hän kävi kansakoulun ja Vaasan kauppakoulun.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sirkkunen työskenteli konttoristina ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 10. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sirkkunen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin pataljoonan esikuntavääpeliksi 29. maaliskuuta 1918 ja joukkueenjohtajaksi 3. komppaniaan 12. huhtikuuta 1918alkaen. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella, Aittolahdessa, Lyykylässä, Mannikkalassa ja Talissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sirkkunen jäi sisällissodan jälkeen palvelukseen 3. Jääkärirykmenttiin, josta muodostettiin myöhemmin aluksi Savon jääkärirykmentti 3 ja sitten Uudenmaan rykmentti. Rykmentissä hän toimi nuorempana upseerina ja adjutanttina II pataljoonassa. Hän erosi armeijasta 31. maaliskuuta 1920 ja työskenteli sen jälkeen kirjanpitäjänä Lahden saha oy:ssä 30. syyskuuta 1922 saakka, jonka jälkeen hän harjoitti omaa puutavaraliikettä vuoden 1923 loppuun saakka. Myöhemmin hän työskenteli eri puutavaraliikkeiden palveluksessa ja itsellisenä yrittäjänä. Siviilitoimiensa ohella hän toimi myös suojeluskuntajärjestössä Lahdessa ja Helsingissä, joista hän Lahdessa toimi vuosina 1921-1924 suojeluskunnan komppanianpäällikkönä. Hänet on haudattu Malmin haurausmaahan.
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.