Dominique Kouas
Dominique Kouas (Dominique Kouas Gnonnou) (s. 1952, Ranskan Dahomey)[1] on beniniläinen vodoun-taiteilija. Hänen työnsä ovat saaneet vaikutteita perinteisiltä anonyymeiltä afrikkalaisilta taiteilijoilta aikaisempien vuosisatojen takaa.[2]
Hänet tunnetaan suurista metalliveistoksistaan, joita on esillä muun muassa Ouidahissa, Beninissä. Hänen ateljeensa on Porto-Novossa. Eräs hänen huomattavia teoksiaan on kolmipäinen, kolmijalkainen ja kolmikätinen veistos Mami Wata.[3] Eräs kuvaa useita kasvoja, joilla on Fonien (kaksi kummallakin poskella, ohimossa ja otsalla) ja jorubojen (kolme kummallakin poskella) arpeuttamismerkkejä, jotka osoittavat heidän kuulumistaan etniseen ryhmään.[4]
1960-luvun lopulla Kouas toimii ranskalaisen ja salvadorilaisen valokuvaajan Pierre Vergerin tiedottajana ja avustajana. Kun Verger tuli Beniniin etsimään historiallisia kohteita Ouémé -joen laaksosta, Kouas innostui vanhoista esineistä. Tämän jälkeen taiteilija alkoi tehdä lukuisia perinteisiä puisia veistoksia.[5]
Dominique Kouasin taiteessa keskeinen osa on Beninin vodoun-uskonnolla ja hänen teoksissaan on myös useita muita uskonnollisia symboleja ja hengellisiä yhteyksiä. Hän on osa ensimmäistä Beninin itsenäisyyden jälkeistä sukupolvea. Hän työskenteli maansa sosialistisella kaudella luopumatta hengellisistä viitauksistaan, vaikka vodoun oli virallisesti kielletty uskonto. Beninin marxilais-leniniläisen hallinnon päättymisen jälkeen hänen merkityksensä taiteilijana kasvoi.[5]
Dominique Kouasin teokset olivat osa valtion järjestämiä festivaaleja 1990-luvun alussa, kuten Ouidah'92 festivaali. Kouasin tuotanto on tyyliltään ja materiaaleiltaan monipuolinen.[5]
Ouidahin ”Orjareitin” päässä, lähellä rantaa on monumentaalinen teos nimeltä Ovi jolta ei ole paluuta (1995). Sen rakenneosat suunnitteli kuvanveistäjä Fortuné Bandiera. Monumentin portaalin vieressä olevat Dominique Kouasin suuret metalliveistokset esittävät vangittujen orjien perheitä.[6]
Ouidahin orjareitin varrella on myös Kouasin veistos Unohduksen puu, jossa pitkätukkainen merenneito on kääntynyt sisämaahan päin, ja kutsuu ihmisä kuuntelemaan lähtöhuutoaan tuntemattomaan maahan. Hän puhaltaa trumpettia. Vdeistoksen naishahmo muistuttaa Mami Wataa.[7]
Kouasin suuria veistoksia on luonnehdittu rohkeiksi ja geometrisiksi ja ne tunnistaa siitä, että ne leikittelevät positiivisella ja negatiivisella tilalla.[5]
Kuvia teoksista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Lännenpuoleinen veistos osana monumenttia "Ovi josta ei ole paluuta", 1995, Ouidah. -
Idänpuoleinen veistos. -
Unohduksen puu, Ouidah. -
Veistos Ouidahin orjareitin varrella.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ DOMINIQUE KOUAS Bonhams. Viitattu 6.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Revue noire, s. 13-4, 18. Publications Editions Bleu Outremer, 1995. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.2.2019). (ranskaksi)
- ↑ African Arts, s. 36. African Studies Center, University of California, Los Angeles, 2001. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.2.2019). (englanniksi)
- ↑ Silverman, Helene: Contested Cultural Heritage: Religion, Nationalism, Erasure, and Exclusion in a Global World, s. 214. Springer Science & Business Media, 2010. ISBN 978-1-4419-7305-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.1.2019). (englanniksi)
- ↑ a b c d Gupta, Atreyee ja Rodatus, Verena: Cyprien Tokoudagba and Dominique Kouas: Querying the Place of the ‘Vernacular’ in Contemporary Béninois Visual Arts Art Histories and Aesthetic Practices. 28.1.2016. Medium Corporation. Viitattu 8.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Akhtar, Saima ja Colmenares, David H.: The Slaving Port of Ouidah and Monumental Discourse around the Atlantic Perimeter Art Histories and Aesthetic Practices. 27.1.2016. Medium Corporation. Viitattu 8.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Haehnel, Birgit ja Ulz, Melanie: ”2010”, Slavery in Art and Literature: Approaches to Trauma, Memory and Visuality, s. 233. . Teoksen verkkoversio (viitattu 7.2.2019).
| ||||||||||
