Dmytro Palijiv
Dmytro Palijiv, ukr. Дмитро Паліїв, (17. toukokuuta 1896 Perevozets, Kalušin piirikunta, Galitsia – 19. tai 20. heinäkuuta 1944, Brody, Galitsia) oli ukrainalainen poliittinen ja sotilaallinen johtaja ja toimittaja. Hänen sisarensa oli Kekylija Palijiv.[1]
Ensimmäisen maailmansodan aikana hän oli Ukrainan Sitšin kiväärimiesten upseeri. Ukrainan sotilaskomitean upseerina hän oli vastuussa Lvivissa marraskuun 1918 kansannousun onnistumisesta. Sodan jälkeen hän oli salaseuran Ukrainan sotilasjärjestö (UVO) perustajajäsen ja kuului sen ylimpään johtoon 1921–1926. Hän oli Ukrainan kansallisen työn puolueen (UPNR) perustajajäsen ja sen julkaiseman lehden Zahravan päätoimittaja. Hän oli myös Novyi tšas -lehden päätoimittaja muutamin keskeytyksin vuodet 1923–1933. Erottuaan UVO:sta hän vei UPNR:n uuteen Ukrainan kansallisdemokraattiseen allianssiin (UNDO). Hän istui UNDO:n keskuskomiteassa 1925–1933, ja hänet valittiin vuonna 1928 Puolan sejmin kansallisten vähemmistöjen ryhmän ehdokkaana.[1]
Kun sejm hajotettiin vuonna 1930, Palijiv ja muut ukrainalaiset kansanedustajat pidätettiin, ja hän joutui kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Normalisointipolitiikan johtavana vastustajana hänet erotettiin UNDO:sta vuonna 1933, ja hän perusti Kansallisen yhtenäisyyden rintaman. Palijiv toimitti sen sanomalehtiä Batkivštšyna 1934–1939 ja Ukrajinki visty 1935–1939. Neuvostoliiton hyökättyä Galitsiaan 1939 hän pakeni Saksan miehittämälle Lemkon alueelle Krynytsiaan ja pysytteli poissa politiikasta vuoteen 1943, jolloin hän osallistui Division Galizienin (Galitsian divisioona) perustamiseen. Hän toimi kapteenina ja divisioonan komentajan poliittisena adjutanttina ja kuoli Brodyn taistelussa 1944.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Paliiv, Dmytro Internet Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 2.1.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dmytro Palijiv Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||
