Dix–Hill Cartel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Dix–Hill Cartel oli Pohjois- ja Etelävaltioiden Yhdysvaltain sisällissodan aikaan luoma järjestelmä, jossa sovittiin sotavankien vaihtamisesta. Sopimus järjestelmän luomisesta allekirjoitettiin kuuden kuukauden mittaisten neuvottelujen jälkeen 22. heinäkuuta 1862. Sopimuksen nimi viittaa Unionin kenraalimajuri John Dixiin ja Konfederaation kenraalimajuri Daniel Harvey Hilliin, jotka olivat mukana sopimusneuvotteluissa.[1]

Dix-Hillin sopimuksen mukaan osapuolet vaihtaisivat samanarvoisia sotavankeja yksi yhteen -periaatteella. Lisäksi sopimuksessa määriteltiin suhdeluvut, joiden perusteella osapuolet voisivat vaihtaa eriarvoisia vankeja keskenään. Esimerkiksi yksi luutnantti vastasi vankienvaihossa neljää miehistöön kuuluvaa, majuri taas kahdeksaa.[2]

Dix-Hillin sopimuksen mukainen vankienvaihto päättyi heinäkuussa 1863, kun Pohjoisvaltiot irtisanoutuivat siitä. Irtisanoutumisen syynä oli se, että Etelävaltiot eivät enää suostuneet kohtelemaan tummaihoisia sotavankeja samanarvoisina kuin valkoihoisia. Dix-Hillin sopimuksen päättymisestä huolimatta osapuolet tekivät tämän jälkeenkin vielä joitakin vankienvaihtoja.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Margaret E. Wagner, Gary W. Gallagher, Paul Finkelman: The Library of Congress Civil War Desk Reference. Simon and Schuster, 2009. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Wagner ym. (2009), s. 619.
  2. Wagner ym. (2009), s. 603-604.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]