Digitaalikello

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Perusdigitaalikello ilman radiota.
Julkinen digitaalikello, jonka näyttö on mekaaninen.

Digitaalikello eli numeronäyttökello on kello, joka näyttää ajan vaihtuvina numeroina, erotukseksi analogisesta kellosta, joka näyttää ajan kehämäisellä kellotaululla ja viisareilla.[1][2]

Mekaanisia digitaalikelloja valmistettiin jo 1880-luvulla, mutta digitaalikellot alkoivat yleistyä vasta 1970-luvulla. Hamilton Watch Company julkaisi vuonna 1970 Pulsar Hamiltonin, maailman ensimmäisen kokonaan elektronisesti toimivan digitaalisen rannekellon. Se nähtiin James Bondin ranteessa elokuvassa Elä ja anna toisten kuolla. Sen LED-näyttö oli hankala, koska numerot sai näkyviin vain nappia painamalla. Pari vuotta myöhemmin kehitettiin huomattavasti käytännöllisemmät nestekidenäyttöiset kvartsikellot.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. digitaalikello. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. a b Aika koneita Suomen kellomuseo. Arkistoitu 13.9.2019. Viitattu 5.1.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.