Digitaalikello

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Perusdigitaalikello ilman radiota.

Digitaalikello eli numeronäyttökello on kello, joka näyttää ajan vaihtuvina numeroina, erotukseksi analogisesta kellosta, joka näyttää ajan esimerkiksi viisareilla.[1][2]

Mekaanisia digitaalikelloja valmistettiin jo 1880-luvulla, mutta digitaalikellot alkoivat yleistyä vasta 1970-luvulla. Hamilton Watch Company julkaisi vuonna 1970 Pulsar Hamiltonin, maailman ensimmäisen kokonaan elektronisesti toimivan digitaalisen rannekellon. Se nähtiin James Bondin ranteessa elokuvassa Elä ja anna toisten kuolla. Sen LED-näyttö oli hankala, koska numerot sai näkyviin vain nappia painamalla. Pari vuotta myöhemmin kehitettiin huomattavasti käytännöllisemmät nestekidenäyttöiset kvartsikellot.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: digitaalikello. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus. ISSN 2323-3370.
  2. a b Aika koneita Suomen kellomuseo. Viitattu 5.1.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.