Didier Ratsiraka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Didier Ratsiraka
Ratsiraka kuvassa keskellä.
Ratsiraka kuvassa keskellä.
Madagaskarin presidentti
9.2.1997 – 6.5.2002
Edeltäjä Albert Zafy
Seuraaja Marc Ravalomanana
Madagaskarin vallankumousneuvoston presidentti
15.6. 1975 – 27.3. 1993
Edeltäjä Gilles Andriamahazo
Seuraaja Albert Zafy
Henkilötiedot
Syntynyt 4. marraskuuta 1936 (ikä 83)
Vatomandry, Madagaskar
Tiedot
Puolue Arema
Sotilaspalvelus
Sotilasarvo amiraali

Didier Ratsiraka (4. marraskuuta 1936 Vatomandry Toamasinan lähellä) on Madagaskarin entinen presidentti.

Didier Ratsiraka syntyi korkean malagassivirkamiehen perheeseen. 1950-luvulla hänen isänsä työskenteli Tamataven maakunnan kuvernöörinä. Etniseltä taustaltaan hän on betsimisaraka.[1]

Ratsiraka kävi lyseon Pariisissa, valmistui vuonna 1963 Brestin merenkulkuoppilaitoksesta ja palveli aliupseerina Madagaskarin laivastossa. Vuosina 1965–1969 hän suoritti tietoliikenneinsinööri-instituutin ja merisotakorkeakoulun Toulonissa. Vuosina 1970–1972 Ratsiraka työskenteli sotilasasiamiehenä Madagaskarin Ranskan lähetystössä. Vuonna 1972 hänestä tuli Gabriel Ramanantsoan sotilashallituksen ulkoministeri.[1]

Kesäkuussa 1975 Madagaskarin sotilasjohto nimitti Ratsirakan maan presidentiksi.[2] Hänen valintansa vahvistettiin saman vuoden joulukuussa järjestetyssä kansanäänestyksessä.[3] Vuonna 1976 hän perusti johtamansa Madagaskarin vallankumouksen eturintama (Antokon’ny Revolisiona Malagasy, AREMA) -puolueen.[1] Presidenttinä Ratsiraka ryhtyi ajamaan sosialistista politiikkaa ja kansallisti teollisuuden, mikä ennen pitkää johti maan talouden romahtamiseen. Myöhemmin talouselämää alettiin vapauttaa, mutta poliittinen ja sotilaallinen valta pysyi tiukasti Ratsirakan käsissä.[2]

Vuoden 1991 virkamieslakko pakotti Ratsirakan luovuttamaan vallan väliaikaiselle hallitukselle. Ratsiraka hävisi vuoden 1993 presidentinvaalit Albert Zafylle, mutta vuonna 1997 hänet valittiin jälleen presidentiksi.[2]

Joulukuun 2001 presidentinvaaleissa Ratsiraka ja hänen kilpailijansa Marc Ravalomanana ilmoittautuivat molemmat voittajiksi. Ratsiraka julisti poikkeustilan[4] ja merinalaissyntyisen Ravalomananan kannattajat aloittivat levottomuudet, joita lietsottiin maan keskiosan ja rannikkoväestön välisillä ristiriidoilla. Huhtikuussa 2002 Madagaskarin korkein oikeus vahvisti Ravalomananan vaalien voittajaksi 51 prosentin ääntenenemmistöllä.[2] Yhdysvaltojen ja Ranskan tunnustettua hänen hallituksensa Ratsiraka pakeni Ranskaan heinäkuussa 2002.[4] Joulukuussa 2003 hänet tuomittiin poissaolevana viiden vuoden vankeuteen maan sisäisen yhtenäisyyden hajotuspyrkimyksistä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 108. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
  2. a b c d e Encyclopedia of African History and Culture, volume V, s. 363. New York: Facts on File, 2005. ISBN 0-8160-5201-8.
  3. Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 2, s. 105. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1987.
  4. a b New Encyclopedia of Africa, volume 4, s. 299. Farmington Hills: Thomson Gale, 2008. ISBN 978-0-684-31458-7.