Di-isopropanoliamiini
| Di-isopropanoliamiini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 1-(2-hydroksipropyyliamino)propan-2-oli |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC(CNCC(C)O)O[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C6H15NO2 |
| Moolimassa | 133,19 g/mol |
| Sulamispiste | 44,5–45,5 °C[2] |
| Kiehumispiste | 248,7 °C[2] |
| Tiheys | 0,989 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Veteen 12 kg/l [3] |
Di-isopropanoliamiini eli DIPA on alkanoliamiineihin eli aminoalkoholeihin kuuluva alifaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden yhdisteiden valmistukseen, happamien teollisuuskaasujen puhdistamiseen sekä stabilointiaineena.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Di-isopropanoliamiini on huoneenlämpötilassa väritöntä kiteistä ainetta. Se on hyvin hygroskooppista, minkä vuoksi se usein esiintyy nesteenä tai pastana. Di-isopropanoli liukenee erittäin hyvin veteen sekä vähäisemmissä määrin poolisiin orgaanisiin liuottimiin. Yhdiste reagoi alkoholeille ja amiineille tyypillisesti ja se on esimerkiksi keskivahva emäs. Kuumennettaessa voimakkaasti di-isopropanoliamiinin vesiliuosta muodostuu 2,6-dimetyylimorfoliinia.[2][3][4] Di-isopropanoliamiini ärsyttää ihoa, silmiä ja hengitysteitä. Koska yhdiste on emäksistä sille altistumisesta voi seurata syövytysvammoja.[5]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Di-isopropanoliamiinia valmistetaan ammoniakin ja propyleenioksidin välisellä reaktiolla. Reaktion ensimmäisessä vaiheessa muodostuu isopropanoliamiinia. Di-isopropanoliamiinia käytetään emäksenä absorboimaan esimerkiksi polttoprosesseissa muodostuvista kaasuseoksista happamia kaasuja kuten hiilidioksidia tai vetysulfidia. Lisäksi sitä voidaan käyttää hiuslakoissa, emulgaattorina sekä pinta-aktiivisten aineiden, tekstiilikemikaalien ja hyönteismyrkkyjen valmistamiseen.[2][3][4][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Diisopropanolamine – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 14.9.2017.
- ↑ a b c d e Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 583. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b c Carol Jones, Martha R. Edens & J. Fred Lochary: Alkanolamines from Olefin Oxides and Ammonia, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 14.02.2013
- ↑ a b Matthias Frauenkron, Johan-Peter Melder, Günther Ruider, Roland Rossbacher & Hartmut Höke: Ethanolamines and Propanolamines, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2001. Viitattu 14.9.2017.
- ↑ Di-isopropanoliamiinin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 14.9.2017.
- ↑ George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 220. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.9.2017). (englanniksi)