Deidamia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gesa Hoppe Deidamian roolissa 1998.

Deidamia (HWV 42) on Georg Friedrich Händelin viimeiseksi jäänyt ooppera. Kolminäytöksisen teoksen italiankielisen libreton on tehnyt Paolo Antonio Rolli. Se sai kantaesityksensä 10. tammikuuta 1741 Lontoon Lincoln’s Inn Fields Theatressa.

Kantaesityksen jälkeen ooppera esitettiin Lontoossa vain kahdesti. Deidamia jäi Händelin viimeiseksi oopperaksi ja hän keskittyi sen jälkeen oratorioihin.

Vasta 1950-luvulla ooppera löydettiin uudelleen ja se on tuotettu näyttämölle joitakin kertoja. Itäsaksalainen Hallen teatteri toteutti sen 1977 Wolfgang Kerstenin ohjaamana, kapellimestarina Thomas Sanderling. Esitys nähtiin vierailunäytäntönä myös Suomen Kansallisoopperassa syksyllä 1977.[1] Vuonna 2012 Deidamian toteutti De Nederlandse Opera Amsterdamissa David Aldenin ohjaamana.[2] Teos on myös levytetty.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopperan tapahtumat sijoittuvat antiikin Kreikkaan. Skyroksen kuningas Lykomedes kuulee kreikkalaisten liittoutuneen Troijaa vastaan, ja lähetystö vaatii Skyrosta liitymään mukaan. Oraakkelin mukaan Troijan valtaus ei onnistuisi ilman Akilleusta, joka kuitenkin saisi surmansa valtauksessa. Akilleus piileskelee Skyroksella, eikä Lykomedes haluaisi paljastaa tätä. Akilleuksen rakastettu Deidamia yrittää myös suojella tätä, mutta viekas Odysseus paljastaa Akilleuksen. Akilleus haluaa lähteä valtaukseen, koska hänen mukaansa kohtaloaan ei voi paeta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pienet palat: Deidamia, kirj. E. J., Kotiliesi 18/1977, s. 6.
  2. Loomis, George: "Twists and Turns on the Achilles Myth in Handel's 'Deidamia'". The New York Times 27.3.2012. Viitattu 13.10.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]