de Havilland D.H.110 Sea Vixen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
de Havilland D.H.110 Sea Vixen
Yeovilton Vixen 2009-001.tif
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Valmistaja de Havilland
Ensilento 26. syyskuuta 1951
Esitelty 1955
Valmistusmäärä 143
Valmistusvuodet 1951–1964

de Havilland D.H.110 Sea Vixen (suomeksi vapaasti käännettynä: Merikettu) oli Isossa-Britanniassa valmistettu, kaksipaikkainen kahdella suihkumoottorilla varustettu jokasään tukialushävittäjä. Se oli käytössä vuosien 1959–1972 välillä.

Sea Vixenille Farnborough’n ilmailunäyttelyssä vuonna 1952 tapahtunut onnettomuus[1] viivytti koneen kehitystyötä.[2] Ensilento oli 26. syyskuuta 1951.

Konetyyppi hävisi kilpailun Gloster Javelinille, Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien käyttöä varten. Mutta Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimat (käytännössä Ison-Britannian laivaston ilmavoimat) omasi kokemusta de Havillandin aiempien konetyyppien sotilaallisesta käytöstä, kuten Sea Venom -tyypistä. Niinpä se valittiin tukialusten taistelukonetyypiksi. Siivet olivat taitettavaa tyyppiä, ja niiden alle voitiin liittää lisäpolttoainesäiliöt.

De Havilland Sea Vixen kehiteltiin aikakautena, jolloin sotilasilmailu oli kaikkinaisuudessaan tavattoman ripeästi kehittyvä ala. Erilaisia ilmailuun liittyviä ennätyksiä rikottiin joskus hyvinkin kiivaaseen tahtiin. Myös eri lentokonevalmistajien välinen kilpailu oli kovaa. Tämä kehitys vaikutti myös siipien konstruointiin. DH.110 Sea Vixen sai nuolimuotoiset siivet, sen kaksipuominen runkorakenne pysyi edeltäjilleen (muiden muassa Vampire) uskollisena. Sea Vixen sai niin kutsutun ”kyynelmäisen ohjaamokuomun” sekä terävän keulakartion, jonka sisällä tutkalaitteet olivat. Päätyypit olivat FAW.Mk1 sekä FAW.Mk2.

Sea Vixen-sotilassuihkukoneen aseistus käsitti 28 × 2" (51 mm) ohjaamattomia raketteja. Ilmataisteluohjukset olivat tyyppejä Red Top sekä Firestreak. Muu siipiripustuksiin asennettava aseistus saattoi käsittää 2 × 227 kg (500 lb) pommeja. Ripustuspisteitä Sea Vixenissä oli kuusi kappaletta.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sea Vixen FAW 2.svg

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&016.094000016,94 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&015.054000015,54 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.02800003,28 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&060.020000060,2 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&09979.&&&&009 979 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Rolls-Royce Avon 208 -suihkuturbiini, &&&&&&&&&&&&&050.&&&&0050 kN per moottori [2]

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&01110.&&&&001 110 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&01287.&&&&001 287 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&014640.&&&&0014 640 m

Aseistus

  • 4 × Red Top (FAW.2) tai D.H. Firestreak -ilmataisteluohjukset (FAW.1), tai 28 × 2" (51 mm) rakettipodit 2 kpl

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Crosby, Francis: Modern Fighter Aircraft: An Illustrated History of War Planes from 1945 to the Present Day (s. 55). Lontoo: Southwater Books/Anness Publishing, 2004. ISBN 1-84215-991-7. (englanniksi)
  • Sharpe, Michael: Attack and interceptor jets, Grange Books, Lontoo Englanti, 2002 (s. 95) ISBN 1-84013-335-X (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta De Havilland D.H.110 Sea Vixen.