DOSAAF
| DOSAAF | |
|---|---|
| ДОСААФ | |
 |
|
| Perustettu | 20. elokuuta 1952 |
| Lakkautettu | 25. joulukuuta 1991 |
| Tyyppi | Kansalaisjärjestö |
| Toimiala | Maanpuolustus |
| Päämaja | Volokolamskin moottoritie, 88/3, Moskova, Venäjä |
| Toiminta-alue |  Neuvostoliitto |
| Keskusneuvoston puheenjohtaja | Aleksanteri Kolmakov |
| Hallintoneuvoston puheenjohtaja | Arkadi Rotenberg |
| Kattojärjestö | Junarmija |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
DOSAAF eli ДОСААФ (ven. Добровольное Общество Содействия Армии, Авиации и Флоту, Dobrovolnoje Obštšestvo Sodeistvija Armii, Aviatsii i Flotu) oli Neuvostoliiton aikainen paramilitaarinen urheilu- ja harrastusjärjestö. Nimensä mukaisesti DOSAAF toimi asevoimien tukemana vapaaehtoisena maanpuolustuksen järjestönä, joka edisti maa-, ilma- ja merivoimien tukemista.
DOSAAF on jatkanut toimintaansa myös Neuvostoliitosta itsenäistyneissä maissa, mutta eri maissa sen nimi on muuttunut. Joulukuussa 1991 sen nimi Venäjällä muutettiin muotoon "Venäläinen puolustuksen ja urheilun tekninen organisaatio" (ven. Российская оборонная спортивно-техническая организация - РОСТО) ja myöhemmin jälleen DOSAAF Venäjällä vuodesta 2009 alkaen.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]OSOAVIAHIM
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
DOSAAFIN edeltäjä, OSOAVIAHIM (ven. Союз обществ содействия обороне и авиационно-химическому строительству СССР, ОСОАВИАХИМ, suom. Neuvostoliiton puolustuksen, ilmailu- ja kemiallisten rakennusaloiden tukemisen yhdistysten liitto), perustettiin 27. tammikuuta 1927 yhdistämällä kolme pienempää järjestöä.
Sen päätehtävänä oli edistää maanpuolustuksen vahvistamista ja sotilastiedon levittämistä kansan keskuudessa sekä kansalaisten kasvatusta neuvostopatriotismin hengessä. Järjestön päämaja sijaitsi Moskovassa, ja sen johtajana toimi vuosina 1932–1937 Robert Eideman. OSOAVIAHIM jakautui hallintoalueittain alajärjestöihin.[1]
OSOAVIAHIMin päätavoitteena oli kouluttaa reserviläisiä Neuvostoliiton asevoimille. Organisaation kasvessa se sai hallintaansa omia lentokenttiä, radiokerhoja, laskuvarjohypyn harjoitustorneja, ampumaratoja ja muita vastaavia tiloja. Eteenpäin pyrkiville nuorille tärkeäksi tuli saavuttaa esimerkiksi Vorošilovin tarkka-ampujamerkki. OSOAVIAHIMiin pystyi liittymään 14-vuotiaana ja vuonna 1941 sen jäsenmäärä oli jo noussut 14 miljoonaan.
OSOAVIAHIM tarjosi jäsenilleen pääsyn urheiluhalleihin, stadioneille, uima-altaille ja muihin liikuntapaikkoihin, mikä teki siitä merkittävän toimijan Neuvostoliiton urheilukulttuurissa.
Järjestön jakautuminen ja yhdistyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maaliskuussa 1948 OSOAVIAHIM jaettiin kolmeen erilliseen järjestöön puolustushaarojen mukaan:[2]
- DOSARM (Armeijan tukemisen vapaaehtoinen seura),
- DOSAV (Ilmailun tukemisen vapaaehtoinen seura),
- DOSFLOT (Laivaston tukemisen vapaaehtoinen seura).
Elokuussa 1951 nämä järjestöt yhdistettiin jälleen yhdeksi organisaatioksi, joka sai nimekseen DOSAAF.
DOSAAF Neuvostoliitossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]DOSAAF oli tiiviisti sidoksissa Neuvostoliiton asevoimiin ja kommunistiseen puolueeseen. Järjestön toiminta oli erityisesti Stalinin jälkeisenä aikana tärkeä osa asevoimiin valmistautuvien nuorten koulutusta. DOSAAFin ja Komsomolin (kommunistisen nuorisoliiton) jäsenyys oli monille lähes pakollista, sillä se helpotti esimerkiksi pääsyä yliopistoon tai muihin koulutuksiin. Järjestö järjesti koulutusta esimerkiksi lentämiseen, laskuvarjohyppyihin, ammuntaan ja ajoneuvojen käyttöön.
Neuvostoliiton hajoaminen ja DOSAAFin jatkuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1991 DOSAAF lakkasi toimimasta alkuperäisessä muodossaan, mutta sen toiminta jatkui useissa entisissä neuvostotasavalloissa. Venäjällä järjestö sai uuden nimen, ROSTO (Venäläinen puolustuksen ja urheilun tekninen organisaatio), joulukuussa 1991. Vuonna 2009 nimi palautettiin Venäjällä alkuperäiseen muotoonsa DOSAAF Venäjä, ja järjestön toiminta keskittyi jälleen patriotismin edistämiseen ja kansalaisten kouluttamiseen maanpuolustukseen liittyvissä taidoissa. Valko-Venäjällä ja muissa entisissä neuvostotasavalloissa järjestö jatkaa toimintaa omilla nimillään, mutta sen rooli ja vaikutusvalta vaihtelevat maittain.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Salomaa, Markku: Punaupseerien nousu ja tuho, s. 307, s. 307-308. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32381-5
- ↑ What is known about DOSAAF Russia ВПК.name. 5.2.2024. Viitattu 29.7.2025. (englanniksi)