D-2 Narodovolets

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
D-2 Narodovolets (Народоволец)
D-2 Narodovolets.jpg
Naval Ensign of the Soviet Union (1935–1950).svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Baltijski zavod, Leningrad
Kölinlasku 5. maaliskuuta 1927
Laskettu vesille 19. toukokuuta 1929
Palveluskäyttöön 6. syyskuuta 1931
Palveluskäytöstä 20. kesäkuuta 1956
Loppuvaihe museoitu
Tekniset tiedot
Uppouma 910 t (pinnalla)
1 200 t (sukellus)
Pituus 76,6 m
Leveys 6,4 m
Syväys 3,76 m
Koneteho 2 × MAN F6V, 2 200 bhp (pinnalla)
2 × PGV-sähkömoottoria, 1 050 hv
Toimintamatka 7 000 nm @ 10 solmua (pinnalla)
150 nm @ 3 solmua (sukellus)
Miehistöä 53
Aseistus
Aseistus 8 × torpedoputkea
2 × B-2-tykkiä

D-2 Narodovolets (Народоволец) oli Neuvostoliiton laivaston Dekabrist-luokan sukellusvene. Alus kuului vuoden 1926 laivasto-ohjelmaan.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Dekabrist-luokka

Sukellusvene tilattiin vuoden 1926 laivasto-ohjelmassa Leningradista Itämeren telakalta, missä köli laskettiin 5. maaliskuuta 1927 telakkanumerolla 178. Vene laskettiin vesille 19. toukokuuta 1929 ja otettiin palvelukseen 6. syyskuuta 1931.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus lähti 18. toukokuuta 1933 sisaraluksensa D-1:n sekä kahden hävittäjän ja kahden partioveneen kanssa Kronstadtista Neva-jokea pitkin läpi Leningradin ja edelleen Valkoiselle merelle johtavaan kanavajärjestelmään. Osaston viimeinen alus läpäisi 21. heinäkuuta viimeisen yhdeksännentoista sulun. Osasto saapui 5. elokuuta 1933 Murmanskiin, missä ne liitettiin 21. heinäkuuta perustettavaan Pohjoiseen laivastoon.[2] Alus saapui 22. syyskuuta 1939 Polyarnista Pietariin huoltoon ja modernisoitavaksi. Aluksen palatessa 17. elokuuta 1941 palvelukseen se liitettiin Itämeren laivastoon.[3]

Alus lähti 23. syyskuuta 1942 ensimmäiselle partiomatkalleen Kronstadtista päällikkönään komentaja R. V. Lindenberg. Vene saapui 29. syyskuuta toiminta-alueelleen Saarenmaan länsipuolelle, missä se sai seuraavana päivänä käskyn siirtyä uudelle toiminta-alueelle Bornholmin länsipuolelle. Matkalla alus hyökkäsi 3. lokakuuta tuloksetta havaitsemaansa rahtialusta vastaan.[4]

Alus hyökkäsi 7. lokakuuta Ystadin edustalla tuloksetta havaitsemaansa alusta vastaan. Se teki kolmannen yrityksen seuraavana päivänä lähellä Saksan rannikkoa. Neljäs ohilaukaus tuli 11. lokakuuta Smygehukin majakan kaakkoispuolella ja viides ohilaukaus 14. lokakuuta samalla alueella. Samana päivänä alus osui torpedolla saksalaiseen hiililastissa olevaan 4 090 bruttorekisteritonnin rahtialukseen Jacobus Ftirtzeniin, joka upposi.[5]

Alus torpedoi 19. lokakuuta saksalaisen junalautta Deutschlandin, joka vaurioitui. Saattajina olleet alukset hyökkäsivät sukellusveneen kimppuun, joka siirtyi hyökkäyksestä selvittyään Skoonen itärannikolle 22. lokakuuta. Alus lähti paluumatkalle 26. lokakuuta ja se saapui Lavansaareen 4. marraskuuta ja Kronstadtiin 7. marraskuuta.[6]

Alus lähti 1. lokakuuta 1944 Kronstadtista toiselle partiomatkalleen. Se saapui 3. lokakuuta Helsinkiin, mistä matka jatkui seuraavana päivänä Lohmin luotsiaseman kautta Utöhön. Alus siirtyi edelleen partioalueelleen, johon kuuluivat Öölannin itäranta ja Kalmarsundin eteläosat. Alus laukaisi ensimmäiset torpedonsa 8. lokakuuta tuloksetta kohden havaitsemaansa rahtialusta.[7]

Seuraavana päivänä alus määrättiin uudelle toiminta-alueelle Liepājan lounaispuolelle, jonne vene saapui 10. lokakuuta. Alus laukaisi 26. lokakuuta torpedonsa havaitsemaansa saattuetta vastaan tuloksetta. Alus aloitti paluumatkan seuraavana yönä Utöhön, jonne se saapui 29. lokakuuta. Alus jatkoi matkaansa saapuen Turkuun illalla 30. lokakuuta ja edelleen Helsinkiin, missä se oli telakalla 9.-29. marraskuuta.[8]

Sukellusvene aloitti 12. joulukuuta kolmannen partiomatkansa Helsingistä siirtyen Lohmin luotsiaseman ja Utön kautta toiminta-alueelleen Ventspilsin länsipuolelle. Alus laukaisi 23. joulukuuta torpedot havaitsemaansa saattueeseen tuloksetta. Alus teki vielä pari tuloksetonta yritystä ennen kuin aloitti paluumatkan 18. tammikuuta 1945. Alus kulki Utön kautta Hankoon, jonne se saapui 20. tammikuuta. Alus jatkoi 27. tammikuuta edelleen huollettavaksi Turkuun[9]

Turusta alus lähti 20. huhtikuuta neljännelle partiomatkalleen ja jälleen Utön kautta toiminta-alueelleen 60 meripeninkulmaa Faluddenin majakan eteläpuolella. Ruotsin laivaston alukset havaitsivat 22. huhtikuuta Gotlannin koillispuolella sukellusveneen, jota vastaan hyökättiin syvyyspommein. Alus kuitenkin selvisi hyökkäyksestä ja saapui seuraavana päivänä toiminta-alueelleen. Viikkoa myöhemmin 27. huhtikuuta alus siirtyi uudelle toiminta-alueelle Liepājan edustalle. Alus palasi Turkuun vasta sotatoimien päätyttyä 18. toukokuuta.[10]

D-2 poistettiin käytöstä 20. kesäkuuta 1956 ja poistettiin alusluettelosta 5. maaliskuuta 1987[11]. Se oli koulutuskäytössä 1956–1987 Kronstadtissa. Museoksi Pietariin 8. heinäkuuta 1989[12].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Valkonen, Antti: Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala, 2020. ISBN 978-952-229-209-4.
  • Budzbon, Przemyslaw & Radziemski, Jan: The Beginnings of Soviet Naval Power. Warship 2020, 2020, s. 82–101. Osprey Publishing. ISBN 978-1-4728-4071-4. (englanniksi)
  • Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Budzbon & Radziemski 2020, s. 93
  2. Polmar & Noot 1991 s. 82
  3. https://www.uboat.net/allies/warships/ship/4865.html
  4. Valkonen 2020 s. 122
  5. Valkonen 2020 s. 122-123
  6. Valkonen 2020 s. 123
  7. Valkonen 2020 s. 164
  8. Valkonen 2020 s. 164
  9. Valkonen 2020 s. 164
  10. Valkonen 2020 s. 165
  11. https://www.uboat.net/allies/warships/ship/4865.html
  12. https://www.uboat.net/allies/warships/ship/4865.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]