Cyrano de Bergerac (vuoden 1990 elokuva)
| Cyrano de Bergerac | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Jean-Paul Rappeneau |
| Käsikirjoittaja |
|
| Perustuu | Edmond Rostandin näytelmään |
| Tuottaja |
Michel Seydoux René Cleitman André Szőts |
| Säveltäjä | Jean-Claude Petit |
| Kuvaaja | Pierre Lhomme |
| Leikkaaja | Noëlle Boisson |
| Tuotantosuunnittelija | Ezio Frigerio |
| Pukusuunnittelija | Franca Squarciapino |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Levittäjä | UGC |
| Ensi-ilta | 1990 |
| Kesto | 135 min |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Cyrano de Bergerac on Jean-Paul Rappeneaun ohjaama ranskalainen draamaelokuva vuodelta 1990. Se perustuu varsin tarkoin Edmond Rostandin näytelmään 1600-luvun alkupuolen todellisesta henkilöstä, ulkonäkökomplekseista kärsivästä ja rakkausrunoja laativasta ritarista. Kolmiodraaman ovat Rostandin tekstin pohjalta käsikirjoittaneet ohjaaja Rappeneau ja Jean-Claude Carrière. Nimiroolia näyttelee Gérard Depardieu, joka palkittiin siitä Cannesin elokuvajuhlilla[1][2]
Cannesista raportoinut Helena Ylänen piti Cyranoa niin loistavana viihteenä, ettei elokuva oikeastaan saisi olla taidefilmien kanssa samassa kilpailusarjassa. ”Onko maailmassa mitään universaalimmin liikuttavaa kuin kuva ihmisestä, joka kokee rakkauden voimakkaasti ja kipeästi eikä pääse sitä vapaasti ilmaisemaan.” ”Cyrano esitetään Yläsestä usein koomisena hahmona, mutta ”Depardieu tekee hänestä prinssin, joka joutuu kuolinpäiväänsä asti vaeltamaan rupisammakkona”.[3] Video-oppaassa vuodelta 1994 Olavi Similä piti elokuvaa teatterimaisen puheliaana, mutta ihasteli nimiroolin sopivan täydellisesti parhaassa vedossaan olevalle Depardieulle. Hän antoi elokuvalle neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[2]
Cyrano de Bergerac sai parhaan elokuvan César-palkinnon ja parhaan puvustuksen Oscar-palkinnon. Se tuotti lisäksi Oscar-ehdokkuudet miespääosastaan, maskeerauksestaan ja lavastuksestaan ja oli ehdolla vuoden parhaaksi vieraskieliseksi elokuvaksi.[4] Depardieu oli roolistaan ehdolla myös Bafta-palkinnon saajaksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ylänen, Helena: Wild at Heart voitti Kultaisen palmun. Ranskalaiset vastustivat äänekkäästi. Helsingin Sanomat, 22.5.1990, s. 58. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b Similä, Olavi: ”Cyrano de Bergerac”, Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
- ↑ Ylänen, Helena: Vanhat mestarit eivät kilpailleet. Fellini ja Tavianit ovat väsyneitä, Rappeneau tekee loistavaa viihdettä. Helsingin Sanomat, 22.5.1990, s. 58. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ The 63rd Academy Awards 1991 Oscars.org – Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 10.1.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ylänen, Helena: Cyrano, sanan ja säilän sankari. (Elokuvan arvostelu.) Helsingin Sanomat, 26.1.1991, s. 65. Näköislehden aukeama (tilaajille).