Christian Hauschild

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eberhard Christian Hauschild (16. syyskuuta 1939 Leipzig, Saksa13. huhtikuuta 2010 Dresden, Saksa) oli saksalainen kuoronjohtaja. Hän toimi suomalaisen Cantores Minores -poikakuoron johtajana vuosina 1987–2004.

Laulettuaan itse Dresdenin maineikkaassa Kreuzkuorossa[1] hän jatkoi opintoja Dresdenin Carl Maria von Weber -musiikkikorkeakoulussa sekä Berliinin Humboldt-yliopistossa. Jo opiskeluaikanaan vuonna 1969 Hauschild valittiin Dresdenin Beethoven-kuoron johtajaksi. Hänen johtajuutensa aikana kuorosta tuli yksi Itä-Saksan parhaita. Vuosina 1985–1990 Hauschild toimi myös uudelleen perustetun Dresdenin Singakademien johtajana. Vuonna 1988 hänelle myönnettiin kuoronjohdon professorin arvonimi[2].

Vuonna 1987 Christian Hauschild kutsuttiin johtamaan Helsinkiin Cantores Minores -poikakuoroa. Hän toimi kuoronjohtajana ja myöhemmin myös Cantores Minores -musiikkiopiston rehtorina vuoden 2004 loppuun asti.[1] Hauschildin kaudella Cantores Minores -kuoron ohjelmisto painottui suurteoksiin[1] ja laulajiston arvostus varsinkin ulkomailla kasvoi entisestään eri maanosiin suuntautuneiden pitkien konserttikiertueiden myötä. Hyvänä esimerkkinä suurteosten osuudesta oli vuosi 2004, jolloin Cantores Minores esitti 5 mestariteosta: J. S. Bachin Johannes-passion, Matteus-passion ja Jouluoratorion, Mozartin Requiemin sekä Brahmsin Ein deutsches Requiemin. Professori Hauschild jäi tehtävistään eläkkeelle vuoden 2004 lopussa, ja hän vietti eläkepäivänsä kotiseudullaan Dresdenissä[2].

Maaliskuussa 2000 tasavallan presidentti myönsi professori Hauschildille Suomen Leijonan ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarimerkin.

Hauschild jatkoi kuoronjohtotyötään elämänsä viimeisiin päiviin asti Saksassa, Dresdenissä hänen vanhan kuoronsa Chorus 116:n kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Turunen, Kari: Astrid Riska ja Christian Hauschild ajasta ikuisuuteen 14.4.2010. Suomen Kuoronjohtajayhdistys. Viitattu 23.7.2010.
  2. a b Cantores Minores -poikakuoron pitkäaikainen johtaja kuoli 14.4.2010. YLE Uutiset. Viitattu 23.7.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]