Chongqingin neuvottelut

Tšiang Kai-šek ja Mao Zedong Chongqingissa elokuussa 1945

Chongqingin neuvottelut (kiin.: 重慶談判; pinyin: Chóngqìng tánpàn) olivat neuvotteluiden sarja Kiinan sisällissodan kahden osapuolen, kommunistien ja nationalistien, välillä. Tavoitteena oli päättää sisällissota sopimalla, mutta niiden kariuduttua sota jatkui ja kommunistit onnistuivat ajamaan nationalistit Taiwanin saarelle.

Vuonna 1994 Hongkongissa sai ensi-iltansa neuvotteluista kertova historiallinen draamaelokuva nimeltä Chongqing tan pan, jossa Maota esittää Yue Gu ja Tšiangia Feihu Sun.

Tausta

Sisällissodan osapuolet päättiuvät panna erimielisyytensä syrjään hetkellisesti, kun Japani hyökkäsi Kiinaan vuonna 1937. Molemmat olivat kuitenkin tietoisia siitä, että liittolaisuus kestäisi vain siihen asti, kunnes Japani olisi voitettu. Nationalistien komentaja Tšiang Kai-šek harkitsi pysyvän sovinnon tekoa ja sisällissodan lopettamista. Hän lähestyi kommunistien johtaja Mao Zedongia useaan otteeseen, ja miehet sopivat tapaavansa nationalistien päämajassa Chongqingissa.

Mao ei kuitenkaan luottanut vastapuoleen ja sanoi huhtikuussa 1945, että "Kiina ei tule ikinä saavuttamaan todellista itsenäisyyttä ja tasavertaisuutta seuraamalla nykyistä kuomintangin politiikkaa". Joidenkin historiantutkijoiden mukaan Mao suostuikin neuvotteluihin vain Stalinilta tulevan paineen alla. Maon itsensä mukaan hän halusi neuvotella, koska halusi päättää sisällissodan siinä missä nationalistitkin.

Tapahtumien kulku

Mao saapui Chongqingiin 28. elokuuta 1945. Mukana oli myös yhdysvaltalainen diplomaatti Patrick Hurley. Hurley edusti Yhdysvaltain hallitusta ja hänen tehtävänsä oli varmistaa, että nationalistit pysyisivät vallassa Kiinassa. Kommunistit eivät pitäneet häntä neutraalina sovittelijana.

Molemmat osapuolet olivat sitä mieltä, että Kiinan tulisi olla demokraattinen, asevoimien yhtenäinen ja kaikkien poliittisten puolueiden tasavertaisia.

Osapuolet ilmoittivat 10. lokakuuta päässeensä yhteisymmärrykseen Kiinan tulevaisuuden päälinjoista. Tätä sanotaan ns. kaksoiskympin sopimukseksi. Armeijaa ja poliittista toimintaa koskevista yksityiskohdoista neuvoteltaisiin tuonnempana ja tätä varten oli tarkoitus perustaa erilliset komiteat. Samaan aikaan kommunistien ja nationalistien sotilaat ottivat yhteen aselevosta huolimatta.

Yhdysvaltain presidentti Harry Truman lähetti kenraali George Marshallin Kiinaan joulukuussa 1945, jonka tarkoitus oli saattaa osapuolet takaisin neuvottelupöydän ääreen 10. tammikuuta 1946. Marshall ei alkujaan ollut halukas lähtemään Kiinaan, vaan olisi halunnut jäädä eläkkeelle sodan loputtua Euroopassa. Hän päätyi kuitenkin mm. selittämään Bill of Rightsin keskeistä sisältöä osapuolille. Helmikuun 1946 lopulla Marshall sai osapuolet suostumaan armeijoiden yhdistämiseen siten, että nationalisteja olisi kommunisteihin suhteessa 5:1.

Ennen kuin armeijoiden yhdistämistä ehdittiin toteuttaa, kahakointi niiden välillä puhkesi uudelleen. Myös se, että Neuvostoliitto vetäytyi Mantšuriasta maalis-huhtikuun 1946 vaihteessa johti siihen, että molemmat osapuolet pyrkivät vahvistamaan asemiaan Pohjois-Kiinassa. Vaikka Mantšuriaan saatiin lyhyt aselepo, taistelut jatkuivat muualla Kiinassa. Marshall yritti vielä elokuun lopulla saada osapuolia neuvottelemaan, mutta turhaan. Isomman kokoluokan taistelut kommunistien ja nationalistien välillä olivat alkaneet jo heinäkuussa.

Syy sille, miksi neuvotteluiden tulos ei kestänyt oli osittain se, ettei kumpikaan osapuoliluottanut toisiinsa.

Yhdysvalloissa on sittemmin alettu pitää Marshallia ainakin osasyyllisenä kommunistien voittoon, joka Yhdysvalloissa näyttäytyy tappiona.