Choderlos de Laclos

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pierre-Ambroise-François Choderlos de Laclos

Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos [ʃɔdɛʁlo də laklo] (18. lokakuuta 1741 Amiens, Ranska5. syyskuuta 1803 Taranto, Italia) oli ranskalainen upseeri, liikemies, diplomaatti ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti kirjeromaanistaan Vaarallisia suhteita (alkuteos Les liaisons dangereuses), joka ilmestyi vuonna 1782.[1] Hän julkaisi myös runokokoelman, sovitti Madame Riccobonin Ernestine-romaanin oopperalibretoksi, sekä julkaisi yhteiskunnallisen tutkielman naisten kouluttamisesta.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos syntyi Amiensissa 1741. Hän sai tykistöupseerin koulutuksen ja sai nimityksen tykistöluutnantiksi 1761. Hän palveli useilla paikkakunnilla, kuten Strasbourgissa ja Grenoblessa. Hän kirjoitteli myös näihin aikohin eroottisia tarinoita lehtiin.

Ura upseerina ei ollut kovinkaan menestyksekäs. Ollessaan komennettuna Biskajanlahdella de Laclos ilmoitti ystävilleen, että kirjoittaa vielä jotain todella epätavallista ja huomiotaherättävää, ja että se muistetaan vielä kauan hänen jälkeensä. Ennustus toteutui Vaarallisia suhteita -teoksen myötä.

Hän aloitti teoksen kirjoittamisen 1779 ollessaan Aixin saaren linnoitustöissä Ranskan länsirannikolla. Saamansa kuuden kuukauden loman aikana hän kirjoitti teoksen loppuun Pariisissa. Kirja julkaistiin maaliskuusssa 1782 ja ensimmäinen 1000 kappaleen painos myytiin loppuun kuukaudessa, mikä oli tuohon aikaan harvinaista.

De Laclos meni naimisiin 1786 La Rochellen ammusvarikon rakennustöissä 1783 tapaamansa Marie-Soulange Duperrén kanssa.

De Laclos jätti armeijan ja siirtyi 1788 sihteeriksi Orleansin herttua Louis Filip II palvelukseen. Hän liittyi 1795 jälkeen Napoleonin kannattajiin ja sai uudelleennimityksen vastavalitulta konsuli Napoleonilta prikaatinkenraaliksi vuonna 1800. Napoleonin hallituskaudella hänestä tuli myös Etelä-Italian tykistön päätarkastaja 1803.

Kirjallisuuden tutkijat epäilevät hänen tutustuneen Milanossa Stendhaliin. De Laclos kuoli Tarantossa kulkutautiin 1803.

Vaarallisia suhteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaarallisia suhteita pidetään yleisesti lajityyppinsä kirjeromaanin parhaana esimerkkinä. Teoksen henkilöt jakaantuvat selvästi hyviin ja pahoihin. Cécile ja ritari Danceny ovat hyviä, viattomia, nuoria ja kokemattomia. Valmont ja markiisitar de Merteuil ovat pahoja. Valmont on terävä-älyinen, viehätysvoimainen peluri, jonka intohimona on valehtelu. Markiisitar de Merteuil ei ole hyveellinen, viaton, uskollinen tai aito. Häneltä puuttuu myös kaikki uskonnollisuus. Yhdessä Valmontin kanssa hän pitää ihmisiä joko ottajina tai niinä, joilta otetaan. Heillä ei ole muita aitoja tunteita kuin itserakkaus. Valloitukset tuovat paitsi vallantunnetta myös eroottista tyydytystä. Vaikka Cécile ja ritari Danceny turmelevat viattomuutensa, he tuntevat kuitenkin katumusta. Rouva de Tourvel edustaa aitoutta ja viattomuutta, joka säilyy iästä huolimatta.

Teos puhuu lakkaamatta hyveestä ja viattomuudesta sekä niiden menettämisestä. Valmont ja markiisitar de Merteuil yrittävät parhaimpansa mukaan kitkeä viattomuuden ja hyveet, pelkästään kostonhalunsa takia tai pönkittääkseen omaa statustaan. Teoksen painopiste ei ole toiminnassa, vaan viettelyn tekniikassa. Vastoinkäymiset ovat Valmontille esteitä, jotka ovat kierrettävissä oveluudella ja julmuudella.

Vaarallisia suhteita on lajityypistään huolimatta hyvin dramaattinen ja se on sovitettu teatterinäyttämölle lukemattomia kertoja. Valkokankaalle se on sovitettu viidesti.

Vuonna 2015 helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti Vaarallisia suhteita Suomenlinnan kesäteatterissa. Näytelmäsovituksen teki Juha Kukkonen ja pääosissa olivat Minna Suuronen ja Antti Virmavirta.[2]lähde tarkemmin?

Elokuvasovituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Laclos, Pierre Choderlos le”, Kuka teki mitä, The Mitchell Beazley kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 147. Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4.
  2. http.www.ryhmateatteri.fi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]