Jääkalat
| Jääkalat | |
|---|---|
 Krokotiilijääkala (Chaenodraco wilsoni) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Jääkalamaiset Notothenioidei |
| Heimo: |
Jääkalat Channichthyidae Gill, 1861 |
| Suvut[1] | |
|
|
| Katso myös | |
Jääkalat (Channichthyidae) on ahvenkaloihin kuuluva kalaheimo. Heimon lajit elävät kylmissä vesissä etelämantereen lähistöllä.
Lajit ja anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jääkalojen heimoon kuuluu 11 sukua ja lähteestä riippuen 15–17 lajia. Tyypillisesti lajit ovat kooltaan noin 25–55 cm pitkiä, ja suurin laji jääkala (Chaenocephalus aceratus) voi saavuttaa 75 cm:n pituuden. Jääkalat ovat suomuttomia ja väriltään vaaleita, kylkiviivoja on kaksi tai kolme. Ruumiinrakenteeltaan lajit ovat melko pitkulaisia, ja nokka on pitkähkö ja litteä. Suu on melko suuri ja hampaat pienet. Silmät ovat jääkaloilla kookkaat. Selkäeviä lajeilla on kaksi, joista takimmainen on pidempi. Jääkalalajeilla ei ole uimarakkoa.[1][2][3][4]
Jääkalalajeilla on useita sopeutumia Etelämantereen kylmissä vesissä elämiseen. Niillä ei ole veressä lainkaan hemoglobiinia, minkä vuoksi veri on väritöntä. Hemoglobiini ei ole välttämätöntä, koska kylmissä vesissä happipitoisuus on melko korkea. Kalat ottavat happea paitsi kiduksillaan myös suomuttoman ihonsa läpi. Veri on myös melko juoksevaa, minkä vuoksi veri virtaa suonissa melko nopeasti ja on näin hapensiirtokyvyltään parempi. Sydän on kaloilla kookas ja ylläpitää nopeaa verenkiertoa. Hidastunut aineenvaihdunta on sopeutuma kylmissä oloissa elämiseen.[1]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähes kaikki jääkalat elävät lähellä Etelämannerta. Haukijääkalaa (Champsocephalus esox) tavataan Patagoniasta ja Falklandinsaarilta. Nuoret kalat elävät lähempänä pintaa kuin aikuiset, ja eräitä lajeja tavataan jopa yli 1 500 metrin syvyydestä. Jääkalat viettävät todennäköisesti melko pitkiä aikoja levossa.[1][4]
Jääkalojen ravintoa ovat krillit, muut pienet äyriäiset sekä toiset kalat. Lajien kutuaika kestää tyypillisesti helmikuulta toukokuulle. Naaras laskee merenpohjaan 2 000–20 000 suurehkoa mätimunaa.[1][4]
Jääkalojen heimon lajeja saadaan sivusaaliina kalastettaessa muita kalalajeja ja eräitä kalastetaan myös kaupallisestikin. Tärkeimmät saalislajit ovat makrillijääkala (Champsocephalus gunnari), jääkala, tummajääkala (Pseudochaenichthys georgianus), rengasjääkala (Chionodraco ratrospinosus) ja krokotiilijääkala (Chaenodraco wilsoni).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Karl-Hermann Kock: Antarctic icefishes (Channichthyidae): a unique family of fishes. A review, Part I. Polar Biology, 2005, 28. vsk, nro 11, s. 862–895. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.9.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Family Channichthyidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 12.9.2011. (englanniksi)
- ↑ K.-H. Kock: Antarctic fish and fisheries, s. 23. Cambridge University Press, 1992. ISBN 9780521362504. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.09.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c Robert Burton: International Wildlife Encyclopedia, s. 1277. Marshall Cavendish, 2002. ISBN 978-0761472667. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.09.2011). (englanniksi)
|