Challa

Challa

Challa (hepr. ‏חלה‎, ḥala), eli sapattileipä, on juutalaisuskoisten pyhä leipä. Challaa syödään usein työpäivän alussa. Leivän juuret juurtavat 550-luvulle.^lähde?

Challa voidaan leipoa eri muotoiseksi, ja jokaisella muodolla on symbolisia merkityksiä. Yleisimmin tehdään kolmen, neljän tai kuuden säikeen palmikko, joka kuvaa rakkautta. Pyöreä muoto kuvaa jatkuvuutta, ja tikapuut nousua korkeammille tasoille.

Alkuperä

Challan alkuperä juontaa juurensa juutalaiseen perinteeseen, jossa noudatetaan Tooran ohjeita. Challan rituaali perustuu tiettyihin määräyksiin, jotka löytyvät Toorasta, erityisesti Mooseksen kirjan 15. luvusta, jossa mainitaan uhrin tuominen papille. Perinteessä pyydetään leipomaan taikinaa ja erottamaan siitä osa ennen leivän paistamista. Tämä osa, challah, pyhitetään ja uhrataan paikallisille juutalaisille papeille. Aikoinaan challa-leivät olivat paljon yksinkertaisempia kuin nykyään. Ne olivat enemmän pitaleivän kaltaisia. Osan tämän päivän kotileipureista ja leipomoista seuraavat edelleen tätä perinnettä, mutta tavalliset challa-leivät ovat monipuolistuneet ja voivat olla monen muotoisia ja makuisia.

Nykyään sana challa kuvaa laajasti ottaen erilaisia juutalaisia rituaalileipiä. Sapattiaattona eli perjantaina juutalaisissa kodeissa on pöydällä usein kaksi leipää, mikä heijastaa juutalaista perinnettä ja viittaa siihen, kuinka taivaasta tuli perjantaisin kaksinkertainen määrä mannaa, joka riitti sapatin yli lauantaille. Challa-leivän yleisin muoto on letitetty leipä, joka muodostaa 12 "kumpua". Tämä erityinen muoto symboloi 12 seremonialeipää, joita säilytettiin Jerusalemin temppelissä ja jotka edustivat Israelin 12 heimoa. Joten challa ei ole pelkästään maukas osa ateriaa, vaan myös syvästi symbolinen elementti juutalaisessa kulttuurissa ja uskonnollisessa perinteessä.

Aiheesta muualla

• Chala-leipä - tehdään juutalaista sapattileipää Opi Hepreaa