Carlo Ginzburg
Carlo Ginzburg (s. 15. huhtikuuta 1939[1] Torino Italia) on italialainen historioitsija, italialaisen nykytaiteen tutkija ja kirjailija. Häntä pidetään yleisesti yhtenä oman sukupolvensa merkittävimmistä historioitsijoista, eikä vähiten kehittelemänsä mikrohistoriallisen tutkimusmetodin tähden.[2]
Carlo Ginzburgin äiti oli italialainen kirjailija Natalia Ginzburg o.s. Levi ja isä tunnettu toimittaja Leone Ginzburg.
Sisällysluettelo
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- I benandanti. Ricerche sulla stregoneria e sui culti agrari tra Cinquecento e Seicento, Einaudi, 1966, uudet painokset 1972, 2002
- I costituti di don Pietro Manelfi, Sansoni, 1970
- Il nicodemismo. Simulazione e dissimulazione religiosa nell’Europa del Cinquecento, Einaudi, 1970
- Folklore, magia, reglione, in Storia d'Italia, vol. 1: I caratteri originali, Einaudi, 1972
- Giochi di pazienza. Un seminario sul «Beneficio di Cristo», Einaudi, 1975 yhteistyönä Adriano Prosperin kanssa
- Geografia dell'Italia e dell'Europa, Zanichelli, 1977 yhteistyössä Lisa Foa ja Silvio Paoluccin kanssa
- Il formaggio e i vermi. Il cosmo di un mugnaio del Cinquecento, Einaudi, 1976, uudet painokset 1999, 2009
- Spie. Radici di un paradigma indiziario, in Crisi della ragione, a cura di Aldo Gargani, Einaudi, 1979, pp. 57-106
- Indagini su Piero. Il Battesimo, il ciclo di Arezzo, La Flagellazione di Urbino, Einaudi, 1982, uusi painos 2001
- Storia notturna. Una decifrazione del sabba, Einaudi, 1989, n.ed. 2008
- Il giudice e lo storico. Considerazioni in margine al processo Sofri, Einaudi, 1991, n.ed. Feltrinelli, 2006
- Miti emblemi spie. Morfologia e storia, Einaudi, 1986, n.ed. 2000
- Jean Fouquet. Ritratto del buffone gonella, Franco Cosimo Panini, 1996
- Occhiacci di legno. Nove riflessioni sulla distanza, Feltrinelli, 1998 Premio Viareggio
- Rapporti di forza. Storia, retorica, prova, Feltrinelli, 2000
- Prefazione a Aldo Pettenella, Storie euganee, a cura di Francesco Selmin, Cierre, 2002
- Nessuna isola è un'isola. Quattro sguardi sulla letteratura inglese, Feltrinelli, 2002
- Un dialogo, con Vittorio Foa, Feltrinelli, 2003
- Il filo e le tracce. Vero falso finto, Feltrinelli, 2006
- Paura, reverenza, terrore. Rileggere Hobbes oggi, Monte Università Parma, 2008
- Curatela di Cesare Pavese. Felice Balbo e Natalia Ginzburg, Lettere a Ludovica, Archinto, 2008
Ginzburgin italiaksi kääntämät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Käännös italiaksi: Edward H. Carr, Sei lezioni sulla storia, Einaudi, 1972, uusi painnos 2000
- Käännös italiaksi: Marc Bloch, I caratteri originali della storia rurale francese, Einaudi, 1973
- Käännös italiaksi yhdessä Andrea Ginzburg: di Alexander Gerschenkron, Il problema storico dell'arretratezza economica, Einaudi, 1974
Esipuheet ja jälkisanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Esipuhe: Marc Bloch, I re taumaturgi. Studi sul carattere sovrannaturale attribuita alla potenza dei re particolarmente in Francia e in Inghilterra, Einaudi, 1975, uusi painos 1984
- Jälkisanat: Natalie Zemon Davis, Il ritorno di Martin Guerre. Un caso di doppia identità nella Francia del Cinquecento, Einaudi, 1984
- Esipuhe: Roger Chartier, Figure della furfanteria. Marginalità e cultura popolare in Francia tra Cinque e Seicento, Istituto dell'Enciclopedia italiana, 1984
- Esipuhe: Stefano Levi Della Torre: dipinti e disegni, Galleria Documenta, 1989
- Johdanto. Peter Burke, Cultura popolare nell'Europa moderna, Mondadori, 1980
Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ginzburg, Carlo: Juusto ja madot. 1500-luvun myllärin muotokuva. Alkuteos Il formaggio e i vermi. Suomentanut Aulikki Vuola, esipuhe: Matti Peltonen. Helsinki: Gaudeamus, 2007. ISBN 978-952-495-025-1.
- Johtolankoja : kirjoituksia mikrohistoriasta ja historiallisesta metodista, suom. Aulikki Vuola, esipuhe: Matti Peltonen. Gaudeamus, 1996 ISBN 951-662-679-3
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Professori ordinari. Bolognan yliopisto. Viitattu 16.9.2015.
- ↑ Nexus Instituut.[vanhentunut linkki]
