Carlo Ginzburg

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carlo Ginzburg 2013

Carlo Ginzburg (s. 15. huhtikuuta 1939[1] Torino Italia) on italialainen historioitsija, italialaisen nykytaiteen tutkija ja kirjailija. Häntä pidetään yleisesti yhtenä oman sukupolvensa merkittävimmistä historioitsijoista, eikä vähiten kehittelemänsä mikrohistoriallisen tutkimusmetodin tähden.[2]

Carlo Ginzburgin äiti oli italialainen kirjailija Natalia Ginzburg o.s. Levi ja isä tunnettu toimittaja Leone Ginzburg.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • I benandanti. Ricerche sulla stregoneria e sui culti agrari tra Cinquecento e Seicento, Einaudi, 1966, uudet painokset 1972, 2002
  • I costituti di don Pietro Manelfi, Sansoni, 1970
  • Il nicodemismo. Simulazione e dissimulazione religiosa nell’Europa del Cinquecento, Einaudi, 1970
  • Folklore, magia, reglione, in Storia d'Italia, vol. 1: I caratteri originali, Einaudi, 1972
  • Giochi di pazienza. Un seminario sul «Beneficio di Cristo», Einaudi, 1975 yhteistyönä Adriano Prosperin kanssa
  • Geografia dell'Italia e dell'Europa, Zanichelli, 1977 yhteistyössä Lisa Foa ja Silvio Paoluccin kanssa
  • Il formaggio e i vermi. Il cosmo di un mugnaio del Cinquecento, Einaudi, 1976, uudet painokset 1999, 2009
  • Spie. Radici di un paradigma indiziario, in Crisi della ragione, a cura di Aldo Gargani, Einaudi, 1979, pp. 57-106
  • Indagini su Piero. Il Battesimo, il ciclo di Arezzo, La Flagellazione di Urbino, Einaudi, 1982, uusi painos 2001
  • Storia notturna. Una decifrazione del sabba, Einaudi, 1989, n.ed. 2008
  • Il giudice e lo storico. Considerazioni in margine al processo Sofri, Einaudi, 1991, n.ed. Feltrinelli, 2006
  • Miti emblemi spie. Morfologia e storia, Einaudi, 1986, n.ed. 2000
  • Jean Fouquet. Ritratto del buffone gonella, Franco Cosimo Panini, 1996
  • Occhiacci di legno. Nove riflessioni sulla distanza, Feltrinelli, 1998 Premio Viareggio
  • Rapporti di forza. Storia, retorica, prova, Feltrinelli, 2000
  • Prefazione a Aldo Pettenella, Storie euganee, a cura di Francesco Selmin, Cierre, 2002
  • Nessuna isola è un'isola. Quattro sguardi sulla letteratura inglese, Feltrinelli, 2002
  • Un dialogo, con Vittorio Foa, Feltrinelli, 2003
  • Il filo e le tracce. Vero falso finto, Feltrinelli, 2006
  • Paura, reverenza, terrore. Rileggere Hobbes oggi, Monte Università Parma, 2008
  • Curatela di Cesare Pavese. Felice Balbo e Natalia Ginzburg, Lettere a Ludovica, Archinto, 2008

Ginzburgin italiaksi kääntämät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Käännös italiaksi: Edward H. Carr, Sei lezioni sulla storia, Einaudi, 1972, uusi painnos 2000
  • Käännös italiaksi: Marc Bloch, I caratteri originali della storia rurale francese, Einaudi, 1973
  • Käännös italiaksi yhdessä Andrea Ginzburg: di Alexander Gerschenkron, Il problema storico dell'arretratezza economica, Einaudi, 1974

Esipuheet ja jälkisanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Esipuhe: Marc Bloch, I re taumaturgi. Studi sul carattere sovrannaturale attribuita alla potenza dei re particolarmente in Francia e in Inghilterra, Einaudi, 1975, uusi painos 1984
  • Jälkisanat: Natalie Zemon Davis, Il ritorno di Martin Guerre. Un caso di doppia identità nella Francia del Cinquecento, Einaudi, 1984
  • Esipuhe: Roger Chartier, Figure della furfanteria. Marginalità e cultura popolare in Francia tra Cinque e Seicento, Istituto dell'Enciclopedia italiana, 1984
  • Esipuhe: Stefano Levi Della Torre: dipinti e disegni, Galleria Documenta, 1989
  • Johdanto. Peter Burke, Cultura popolare nell'Europa moderna, Mondadori, 1980

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ginzburg, Carlo: Juusto ja madot. 1500-luvun myllärin muotokuva. Alkuteos Il formaggio e i vermi. Suom. Aulikki Vuola, esipuhe: Matti Peltonen. Helsinki: Gaudeamus, 2007. ISBN 978-952-495-025-1.
  • Johtolankoja : kirjoituksia mikrohistoriasta ja historiallisesta metodista, suom. Aulikki Vuola, esipuhe: Matti Peltonen. Gaudeamus, 1996 ISBN 951-662-679-3

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Professori ordinari. Bolognan yliopisto. Viitattu 16.9.2015.
  2. Nexus Instituut.[vanhentunut linkki]