Carley-pelastuslautta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Carley-lautta pelastusristeilijä Harmajan kannella talvella 1995.
Pieni venäläinen Carley-mallinen lautta Sortanlahden sataman rannassa.
Nykyajan pelastuslauttoja matkustaja-alus Walhallan peräkannella kesällä 2018

Carley-pelastuslautta on pelastusväline, joka kuului pitkään laivojen varusteisiin. Carley-lautta on useimmiten kulmistaan pyöristetyn suorakulmion muotoinen yleensä kyllästetystä purjekankaasta tehty poikkileikkaukseltaan pyöreä kehys, joka on täytetty kelluvalla materiaalilla, aiemmin balsalla, kapokilla tai korkilla. Kehikon alaosaan on tehty yleisimmin köydestä verkkomainen pohja. Lauttoja on hyvin monen kokoisia, pari miestä kannattavista aina suuriin parinkymmenen miehen. Myös pohjarakenne vaihtelee valmistajan mukaan.

Lautan reunoja kiertää köydestä tehty kahvarivistö. Joissakin lautoissa, eritoten sotalaivoissa, on ollut kyllästetystä purjekankaasta tehtyihin pusseihin pakattuja elintarvikkeita ja vesiastioita. Varustukseen on kuulunut myös meloja.

Pelastuslautta kehitettiin höyrylaivojen tulon myötä. Varsinaista keksijää ei tiedetä. Niiden erot vaihtelevat suunnittelijan mukaan. Suomeen lauttamalli tuli sotien aikana saksalaisten kautta. [1]

Ensi kerran Carley-lauttoja nähtiin laajemmin ensimmäisessä maailmansodassa, sillä lautta osoittautui nopeasti hyvin käytännölliseksi: lautan pystyi säilyttämään laivalla lähes mitä tahansa sopivan kokoista pintaa vasten, sen saattoi pudottaa veteen kohtalaisen huoletta verrattuna veneeseen, lautalle mahtui paljon väkeä, eikä ollut merkitystä, kummin päin lautta asettui veteen. Lisäksi irrallinen lautta oli parin kolmen miehen helposti siirreltävissä, eikä sen veteen saaminen vaatinut ponnistuksia, toisin kuin venekurkien avulla siirrettävä pelastusvene, jonka vesillelaskukäsittely vaatii useita asiansa osaavia kansimiehiä. Lisäksi merihätätilanteessa veneiden laskeminen oli usein mahdotonta tai ainakin erittäin vaarallista, kun taas lautat sai vesille nopeasti. Erityisen vaikeasti käsiteltäviä lauttaan verrattuna olivat koottavat pelastusveneet, joissa oli purjekankaiset koottavat laidat. Sellaisia oli muun muassa RMS Lusitanialla, ja aluksen tuhossa havaittiin näiden veneiden vaikea käsiteltävyys.

Suomessa Carley-lauttaan liittyvä tapaus on miinalaiva Königin Luisen tuho: palavasta ja räjähtelevästä aluksesta ei pystytty laskemaan ensinkään veneitä, lautat ja niiden varassa pelastuneet kylläkin löydettiin.

Vasta kun kaasutäytteiset katokselliset pelastuslautat ilmaantuivat 1960-luvun taitteessa, alkoivat Carleyt hiljalleen väistyä.

Joissakin vesibusseissa käytetään Carley-lautasta periytyviä noin 2x4 metrin kokoisia pelastuslauttoja. Ne ovat uretaanitäytteisestä lasikuidusta valmistettuja, Niiden laitaa kiertää rivi köydestä tehtyjä kahvoja. Lautoissa on myös sisäänrakennettu tutkaheijastin eli ne näkyvät pelastusalusten tutkissa. Näitä avolauttoja käytetään vain suppealla alueella liikkuvissa matkustaja-aluksissa, koska ne on tarkoitettu vain osoittamaan haaksirikkopaikan ja ennen muuta tarjoamaan kelluntaturvaa ja kokoontumispisteen aluksessa olleille. Alusten liikkuma-alueilla on nopeasti saatavilla apua, joten pelastettavat eivät joudu olemaan pitkää aikaa veden varassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lindqvist, Unto: Pelastuslautat, artikkeli, Suomen Meripelastuseuran vuosijulkaisu 1960.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lindqvist 1960