Carl Gustaf Robert Wolff

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Carl Gustaf Robert Wolff (12. syyskuuta 1890 Ilmajoki31. toukokuuta 1957) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa, missä hän sai tulikasteen Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan komppanianpäällikkönä Suomen Valkoisen Armeijan riveissä.[1][2]

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wolffin vanhemmat olivat kauppias Carl Albert Ossian Wolff ja Ebba Lovisa Dahlqvist. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1925 Gurli Ingrid Wendelinin kanssa.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wolff kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta reaalilyseosta vuonna 1911 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan maanviljelys-taloudellisella osastolla vuosina 1911–1915 ja 1918–1919. Hän suoritti agronomitutkinnon vuonna 1919.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppania.

Wolff liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wolff saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana yliluutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Säiniöllä sekä Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wolff määrättiin sisällissodan jälkeen Suomen Valkoisen kaartin 9. komppanian päälliköksi. Armeijasta hän erosi 7. lokakuuta 1918 ja siirtyi 1. marraskuuta 1919 – 30. kesäkuuta 1920 väliseksi ajaksi Suomen syrshireyhdistyksen konsulentiksi. Myöhemmin hän toimi isännöitsijänä Yyterin kartanossa ja toimi samalla Porin maalaiskunnan suojeluskunnan harjoituspäällikkönä vuosina 1922–1924.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wolff osallistui talvisotaan ylimääräisten harjoitusten (YH) aikana pataljoonan komentajana Jalkaväkirykmentti 18:sta. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Pihlavan teollisuuskohteen väestönsuojelujohtajaksi. Sotien jälkeen hän jatkoi Yyterin kartanon isännöitsijänä.[2]


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975