Carl Gustaf Granfelt
Carl Gustaf Granfelt (28. heinäkuuta 1683 Isokylä, Naantali – 24. joulukuuta 1767 Pirkkala) oli suomalainen Porin läänin jalkaväkirykmentin kapteeni, joka joutui vangiksi Suuren Pohjan sodan aikana ja vietti 13 vuotta sotavankeudessa Venäjällä.[1]
Granfeltin vanhemmat olivat kapteeni Gabriel Samuelsson Granfelt (1648–1705) ja Märta Jordan (k. 1693). Hän liittyi vapaaehtoisena Porn läänin jalkaväkirykmenttiin vuonna 1700. Granfelt ylennettiin kenttävääpeliksi 1702 ja vänrikiksi 1703. Hän palveli vänrikkinä Skytten jalkaväkirykmentissä 1705–1708 ja Porin läänin jalkaväkirykmentissä aliluutnanttina 1708–1709 ja luutnanttina vuodesta 1709. Granfelt haavoittui Lesnajan taistelussa 1708 vasempaan käsivarteen ja oikeaan reiteen. Pultavan piirityksen aikana hän sai vaikean vamman päähänsä. Häntä luultiin jo kuolleeksi ja hänet kannettiin joukkohautaan, jossa hän kuitenkin virkosi. Granfelt jäi sotavangiksi Perevolotjassa Ukrainassa 1. heinäkuuta 1709 kun Ruotsin armeija antautui siellä kolme päivää aikaisemmin käydyn Pultavan taistelun jälkeen ja hänet siirrettiin sieltä Penzan kuvernementin Saranskiin. Granfelt vapautui vankeudesta 13 vuoden jälkeen. Hän sai kapteenin valtakirjan 1722 ja palveli Ruotsin armeijassa vuoteen 1751 saakka. Granfelt oli Miekkaritariston ritari ja hänet aateloitiin vuonna 1756. Hän omisti avioliiton kautta Valkkilan rusthollin Pirkkalassa 1753–1767. [1]
Granfelt oli naimisissa Magdalena Gertrud von Pfalerin (1683-1779) kanssa.[1] Granfeltin muistopatsas paljastettiin Pirkkalan hautausmaalla 28. heinäkuuta 1933.[2]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bernhard Estlander : En finländsk karolin, Carl Gustaf Granfelt: levnadsteckning. Helsingfors 1927
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Adelsvapen-Wiki : Adliga ätten Granfelt nr 1974, tabell 1
- ↑ Karoliinikapteeni Granfeltin muistopatsas paljastettiin eilen Etelä-Pirkkalan kirkkotarhassa, Aamulehti, 29.07.1933, nro 199, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot