Cape Finisterren taistelu (1805)
| Cape Finisterren taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Napoleonin sotia | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
15 linjalaivaa |
Ranska: 14 linjalaivaa | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
198 kaatunutta ja haavoittunutta |
647 kaatunutta ja haavoittunutta | ||||||
Cape Finisterren taistelu oli 22. heinäkuuta 1805 Villeneuven komentaman Länsi-Intiasta palaavan ranskalais-espanjalaisen laivaston ja Robert Calderin komentaman Britannian kuninkaallisen laivaston välillä Cape Finisterren edustalla käyty meritaistelu, joka päättyi ratkaisemattomana. Calder ei kyennyt estämään Villeneuven osaston liittymistä Ferrolissa olevaan laivasto-osastoon eikä siten kyennyt poistamaan Villeneuven aiheuttamaa maihinnousu-uhkaa. Calder joutui myöhemmin sotaoikeuteen puolustautumaan syytöksiltä, joiden mukaan hän vältteli taistelua.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1802 solmittu Amiensin rauha päättyi Napoleonin liittäessä Pidmonten alueen Ranskaan, minkä seurauksena Britannia julisti sodan 18. toukokuuta 1803.
Napoleon suunnitteli purkavansa Britannian toimeenpaneman saarron nousemalla maihin Britteinsaarille ja valtaavansa maan. Vuonna 1805 Boulogneen sijoitetun maihinnousuarmeijan vahvuus oli 150 000 miestä. Mikäli armeija kyettäisiin siirtämään Britteinsaarille olisi sen mahdollista lyödä puolustuksesta vastanneet heikosti varustetut ja koulutetut puolisotilaalliset joukot. Suunnitelman mukaan Toulonissa ja Brestissä olevien laivastojen tulisi paeta saartavalta laivastolta ja sen jälkeen uhata Länsi-Intiaa, minkä tarkoituksena oli vetää kuninkaallinen laivasto pois Euroopasta. Yhdistetyneet laivastot kohtaisivat Martiniquella ennen paluutaan Eurooppaan, jossa ne laskisivat joukot maihin Irlannissa nostaen väestön kapinaan. Laivasto tuhoaisi lisäksi Kanaalissa olevan heikentyneen saartolaivaston sekä avustaisi maihinnousuarmeijan Doverinsalmen ylityksessä.
Villeneuve lähti 29. maaliskuuta 1805 Toulonista merelle johtaen laivastoa, johon kuului yksitoista linjalaivaa, kuusi fregattia ja kaksi prikiä. Hän vältti amiraali Nelsonin saartolaivaston läpäisten Gibraltarinsalmen 8. huhtikuuta. Hän karkotti Cadizin edustalla olleen saarto-osaston, minkä jälkeen hänen osastoonsa liittyivät saarretut kuusi Espanjan laivaston linjalaivaa. Yhdistynyt laivasto purjehti Länsi-Intiaan saapuen Martiniquelle 12. toukokuuta.
Länsituuli piti Nelsonin Välimerellä läpäisten Gibraltarin salmen vasta 7. toukokuuta. Kymmenen linjalaivan osasto saapui Antiguaan 4. kesäkuuta.
Villeneuve odotti Martiniquella amiraali Ganteaumen Brestin laivastoa, joka ei kyennyt murtamaan saartoa. Ranskan armeijan upseerien pyynnöt Britannian siirtomaihin hyökkäämisestä kaikuivat kuuroille korville lukuun ottamatta Diamond Rockin linnoituksen takaisinvaltausta. Villeneuve lähti 4. kesäkuuta Martiniquelta ja hän sai tiedon Nelsonin saapumisesta Antigualle 7. kesäkuuta. Villeneuve lähti paluumatkalle Eurooppaan 11. kesäkuuta saavuttamatta tavoitteita, jotka Karibian purjehdukselle oli asetettu.
Antilleilla yhdistynyt laivasto kohtasi brittiläisen saattueen, jonka suojana olivat 28-tykkinen fregatti HMS Barbadoes ja sluuppi HMS Netley. Villeneuve aloitti takaa-ajon, jolloin kaksi Ranskan laivaston fregattia ja Espanjan laivaston linjalaiva Argonauta valtasivat saattueen alukset yhtä lukuun ottamatta.
Yhdistynyt laivasto valtasi ja poltti 30. kesäkuuta brittiläisen 14-tykkisen kaapparin. Se valtasi 3. heinäkuuta takaisin espanjalaisen kaljuunan Matildan, jonka lastina oli noin 15 miljoonan frangin aarre, brittiläiseltä kaapparilta Marsilta. Kaappari poltettiin ja Ranskan laivaston fregatti Siréne otti kaljuunan hinaukseen.
Laivaston palatessa Eurooppaan Ranskan laivaston Indomptable tuhoutui 9. heinäkuuta hyökyaallossa, joka myös vaurioitti muita aluksia. Laivasto havaitsi Cape Finisterren 22. heinäkuuta.
Kohtaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vara-amiraali Robert Calder sai 19. heinäkuuta tiedon yhdistyneen laivaston saapumisesta. Hän antoi käskyn Rochefortin ja Ferrolin saarto-osastojen siirtymisestä Cape Finisterren edustalle kohdatakseen Villeneuven laivaston. Laivastot havaitsivat toisensa aamupäivällä 22. heinäkuuta.
Taistelu alkoi kello 17.15. Calder antoi viestin keskeyttää taistelun kello 20.25 jatkaakseen sitä seuraavana päivänä. Aamun sarastaessa laivastojen väli oli noin 27 kilometriä. Calder ei ollut halukas hyökkäämään toista kertaa ylivoimaista vihollista vastaan. Lisäksi hänen piti suojata edellisenä päivänä vaurioituneita HMS Windsor Castlea ja HMS Maltaa sekä vallattuja espanjalaisaluksia. Calderilla oli huolena myös mahdollinen Ferroliin ja Rochefortiin saarrettujen alusten ulosmurtautuminen. Calder irrottautui taistelusta vetäytyen saaliineen koilliseen.
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taistelu päättyi ratkaisemattomana ja kumpikin osapuoli julisti voittaneensa. Britit menettivät 39 upseeria ja miestä kaatuneina ja 159 haavoittuneina. Yhdistyneen laivaston tappiot olivat vastaavasti 476 kaatuneina ja haavoittuneina, joiden lisäksi oli 800 sairasta. Calder sai tuomion taistelun välttämisestä sotaoikeudessa eikä saanut uutta merikomennusta.
Villeneuve epäonnistui yrittäessään päästä Brestiin, minkä jälkeen hän palasi Vigoon ja edelleen Coruñaan, mistä hän jatkoi vielä 15. elokuuta Cadiziin. Villeneuven siirtyminen Cadiziin romutti Napoleonin toiveet maihinnoususta Britteinsaarille. Maihinnousuarmeija nimettiin suureksi armeijaksi, ja se lähti Boulognesta 27. elokuuta iskeäkseen Itävaltaan ja Venäjälle.
Villeneuve pysyi laivastoineen Cadizissa ja se tuhoutui Trafalgarin taistelussa 21. lokakuuta.
