Caesarin salakirjoitus

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Caesar-koodi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Havainnekuva Caesarin salakirjoituksesta. Tässä kuvassa siirrytään kolme askelta oikealle, jolloin kirjaimesta B tulee kirjain E.

Caesarin salakirjoitus (tunnetaan myös nimellä Caesarin koodi tai Caesar-salakirjoitus) on laajalti tunnettu ja hyvin yksinkertainen salausmenetelmä. Menetelmässä salattavan tekstin jokainen kirjain korvataan sitä aakkosissa aina saman sovitun kirjainmäärän jälkeen tulevalla kirjaimella. Käytettävän aakkoston päättyessä jatketaan aakkosten alusta siten, että aakkosten viimeistä kirjainta seuraavaksi katsotaan aakkosten ensimmäinen. [1]

Salakirjoitus on nimetty Julius Caesarin mukaan, sillä Suetonius kertoo Caesarin käyttäneen kirjeenvaihdossaan kuvatunkaltaista salakirjoitusta, jossa siirryttiin kolmen kirjaimen verran eteenpäin.

Caesarin salakirjoitus on helposti murrettavissa esimerkiksi frekvenssianalyysillä.

Yksinkertainen esimerkki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salataan määritelmän mukaan esimerkiksi suomenkielinen sana ”esimerkki” Caesar-koodilla, jossa siirrytään kolmen kirjainmerkin verran oikealle:

Selväkielinen teksti: esimerkki
Salattu teksti:       HVLPHUNNL

Mikäli salausavain eli siirrettyjen kirjainten määrä tiedetään, näin salattu teksti voidaan vastaavasti purkaa tekemällä sama operaatio käänteisesti: tässä esimerkissä valittaisiin siis aakkostosta kirjain, joka on kunkin salakielisen tekstin kirjainmerkistä kolmen askeleen päässä vasemmalla. Samalla avaimella koodattu viesti voidaan nykyaikaista latinalaista kirjaimistoa käytettäessä purkaa seuraavasti:

Salattu teksti:       DOHD LDFWD HVW
Selväkielinen teksti: alea iacta est

Eräs Caesar-tyyppinen salaus on internetissä yleinen[1] Rot13, jossa kirjaimet korvataan tarkalleen 13 kirjaimen päässä olevalla kirjaimella. Koska englanninkielisessä kirjaimistossa on 26 merkkiä, viesti salataan ja puretaan samalla algoritmilla.

  1. a b Macura, Wiktor K.: Caesar's Method MathWorld--A Wolfram Web Resource, created by Eric W. Weisstein. Viitattu 30.11.2013. (englanniksi)