C4-yhteyttäminen
C4-yhteyttäminen on yksi kolmesta tunnetusta yhteyttämismekanismista, joilla kasvit sitovat itseensä ilmassa olevan hiilidioksidin hiiltä. Muita mekanismeja ovat C3-yhteyttäminen ja CAM-yhteyttäminen. C3-yhteyttäminen on selvästi tavallisempaa kuin C4-yhteyttäminen, erityisesti maapallon viileämmillä alueilla. C4-yhteyttämisestä on kuitenkin kasville etua silloin, kun on kuivaa, hyvin lämmintä ja typpeä sekä hiilidioksidia vähän. C4-yhteyttäminen tehostaa hiilidioksidin käyttöä, vaikkakin systeemin tuottavuus ei voi nousta rajattomasti, koska johtojännetuppien solujen toimintakapasiteetti on kuitenkin rajallinen.
Yleisesti ottaen C4-yhteyttämisessä hiilidioksidia otetaan ilmasta ensin parenkyymisoluun, jossa se yhdistetään kolmihiiliseen fosfoenolipyruvaattiin, milloin syntyy nelihiilinen orgaaninen happo. Tämä nelihiilinen orgaaninen happo siirretään sitten parenkyymisolusta johtojännetupen soluun, jossa se hajotetaan takaisin hiilidioksidiksi ja fosfoenolipyruvaatiksi. Ribuloosi-1,5-bisfosfaattikarboksylaasientsyymi (RuBisCo-entsyymi) sitoo hiilidioksidin Calvinin kiertoon, ja fosfoenolipyruvaatti siirretään takaisin parenkyymisoluun.
C4-yhteyttämisestä voidaan erottaa kolme päätyyppiä sen perusteella, minä nelihiilisenä happona hiiltä siirretään parenkyymisolukon solusta johtojännetupen soluun ja missä sekä minkä entsyymin katalysoimana dekarboksylaatioreaktio eli nelihiilisen orgaanisen hapon hajottaminen hiilidioksidiksi ja fosfoenolipyruvaatiksi tapahtuu. Nämä eri tyypit ovat: nikotiiniamidiadeniinidinukleotidifosfaatti-malaattientsyymityyppi (NADP-ME-tyyppi), nikotiiniamidiadeniinidinukleotidi-malaattientsyymityyppi (NAD-ME-tyyppi) ja fosfoenolipyruvaattikarboksykinaasityyppi (PCK-tyyppi).
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Berry, James O.: Kranz Anatomy and the C4 Pathway. Encyclopedia of Life Sciences, 2001. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.2.2020. (englanniksi)