Cécile Vogt-Mugnier
Augustine Marie Cécile Vogt-Mugnier (27. maaliskuuta 1875 Annecy – 4. toukokuuta 1962 Cambridge) oli ranskalainen neurologi, joka loi tieteellisen uransa enimmäkseen Saksassa.[1][2]
Vogt-Mugnier aloitti lääketieteen opiskelun Pariisissa 18-vuotiaana. Hän tapasi vuonna 1899 Oskar Vogtin, jonka kanssa meni naimisiin ja muutti Berliiniin. Vogt-Mugnier sai Pariisissa tohtorin arvon väitöskirjalla neuroanatomiasta vuonna 1900. Hän perusti miehensä kanssa Berliiniin Neurobiologisches Laboratoriumin, jota pidetään maailman ensimmäisenä aivotutkimukselle omistettuna erikoisinstituuttina. Vuonna 1931 Neurobiologisches Laboratorium yhdistettiin Berlin-Buchin Kaiser Wilhelm -instituuttiin. Vogt-Mugnier lähti miehensä kanssa Berliinistä kansallissosialistien noustua valtaan. Pariskunta kuitenkin jatkoi työtään vuodesta 1937 lähtien yksityisessä Institut für Hirnforschung und Allgemeine Biologiessa Titisee-Neustadtissa. Pariskunta kuului Gustav Krupp von Bohlen und Halbachin ystäviin ja sai tämän suojelun turvin jatkaa työskentelyään natsi-Saksassa.[1]
Vogt-Mugnier teki miehensä kanssa merkittäviä havaintoja neuroanatomian ja neuropatologian aloilla. Heidän työnsä keskittyi pitkälti kliiniseen ja vertailevaan neuroanatomiaan, nisäkkäiden aivojen Reizphysiologien ("ärsykefysiologian") tutkimukseen sekä evoluutiobiologiaan pohjautuneeseen geenitutkimukseen. Vuodesta 1924 Vogt-Mugnier toimitti miehensä kanssa lehteä Journal für Psychologie und Neurologie, jonka uudeksi nimeksi tuli vuonna 1954 Journal für Hirnforschung. Hän kuului vuodesta 1932 Saksan tiedeakatemiaan ja sai vuonna 1950 Itä-Saksan kansallispalkinnon.[1] Vogt-Mugnier oli kolmetoista kertaa ehdolla lääketieteen Nobel-palkinnon saajaksi.[2] Hän sai kunniatohtorin arvot Albert-Ludwigs-Universität Freiburgista, Jenan yliopistosta ja Humboldt-yliopistosta.[1]
Vogt-Mugnier sai ennen Oskar Vogtin tapaamista Claire-nimisen tyttären. Pariskunnan avioliitosta syntyivät tyttäret Marthe ja Marguerite Vogt, jotka vanhempiensa tavoin tulivat tunnetuiksi tieteellisistä ansioistaan. Vogt-Mugnier muutti miehensä kuoltua Marthe-tyttärensä luo Cambridgeen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Cécile Mugnier Vogt WiNEu, viitattu 15.5.2024 (englanniksi)
- ↑ a b Cécile Vogt BIH at Charité, viitattu 15.5.2024 (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
