Butyrkan vankila
| Butyurkan vankila | |
|---|---|
| Бутырская тюрьма | |
 Vankila vuonna 2010. |
|
| Sijainti | Sokolniki, Moskova, Venäjä |
| Koordinaatit | |
| Perustettu | 1771 |
 |
|
Butyrskajan vankila (ven. Бутырская тюрьма, Butyrskaja tjurma), joka tunnetaan yleisesti nimellä Butyrka, sijaitsee Moskovan keskustassa Sokolnikin kaupunginosassa Venäjällä. Se on perustettu Venäjän keisarikunnan aikana ja toimi silloin keskusvankilana. Nykyään se on tutkintavankila.[1]
Neuvostoliiton aikana siellä pidettiin monia mielipidevankeja.[2] Butyrka on Moskovan suurin tutkintavankila.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyinen rakennus on rakennettu vuonna 1879 Butyrskin portin lähelle, paikalle, jossa oli aiemmin toisen vankilan rauniot. Vankilan oli suunnitellut arkkitehti Matvei Kazakov Katariina Suuren valtakaudella.[3] Vanhan vankilan torneissa oli muun muassa satoja Puolan vuoden 1863 tammikuun kansannousun osallistujia. Narodnaja voljan jäsenet olivat myös Butyrkan vankeja vuonna 1883. Butyrkan vankila oli tunnettu julmasta kurista. Vankilan johto turvautui väkivaltaan aina, kun vangit yrittivät protestoida.
Sen kuuluisia vankeja ovat muun muassa vallankumouksellinen runoilija Vladimir Majakovski, venäläinen vallankumouksellinen Nikolai Bauman ja KGB:n perustaja Feliks Dzeržinski. Helmikuun vallankumouksen aikana Moskovan työläiset vapauttivat kaikki poliittiset vangit Butyrkasta.[4]
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Butyrka pysyi poliittisten vankien vankilana. Stalinin vainojen aikana Butyrkassa oli kerrallaan vangittuna noin kaksikymmentätuhatta vankia. Butyrkassa oli vankina muun muassa kirjailijat Aleksandr Solženitsyn ja Jevgenija Ginzburg.
Elinolot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varlam Šalamov toteaa yhdessä teoksistaan, että Butyrka on kesällä erittäin kuuma; Eduard Limonov on samaa mieltä omasssa teoksessaan. Hän sanoo, että Neuvostoliiton hajottua ylikuormitus on tullut todelliseksi ongelmaksi; kymmenen hengen selleissä on yli sata vankia. Vuoden 2019 haastattelussa vankilan johtaja sanoi: ”Vankilamme kapasiteetti on 1 847 vankia. Tällä hetkellä täällä on 2 292 vankia.” Suurin osa näistä vangeista on ”poliittisesti epäluotettavia” henkilöitä Kaukasuksesta.[2] Koska epidemiat ovat ongelma, vartijat yrittävät täyttää sellit kokonaan AIDSia tai tuberkuloosia sairastavilla ihmisillä. Tämä ei kuitenkaan juurikaan auta ongelman hillitsemisessä, koska monet vangit ovat huumeidenkäyttäjiä ja selleistä löytyy useimmiten neuloja. Lisäksi vangit tuodaan oikeuteen ylikuormitetuissa poliisiautoissa, jolloin terveet vangit altistuvat tuberkuloosille.[5]
Tunnettuja vankeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Andrei Amalrik, venäläinen historioitsija ja kuuluisa toisinajattelija 1960-luvulla[6]
- Władysław Anders, puolalainen kenraali ja pääministeri[7]
- Isaak Babel, kirjailija, teloitettu vuonna 1940[8]
- Mieczysław Boruta-Spiechowicz, puolalainen kenraali ja yksi 1970-luvun antikommunistisen oppositioliikkeen johtajista
- Walerian Czuma, puolalainen kenraali[9]
- Feliks Dzeržinski, Tšekan perustaja[10]
- Rəşid xan Qaplanov, Azerbaidžanin demokraattisen tasavallan opetus- ja valtiovarainministeri[11]
- Jevgenija Ginzburg, kirjailija, Vasili Aksjonovin äiti[10]
- Sergei Golovkin, sarjamurhaaja ja viimeinen teloitettu ihminen Venäjällä[12]
- Vladimir Gusinski[13]
- Werner Haase, yksi Adolf Hitlerin henkilökohtaisista lääkäreistä, kuoli vankeudessa vuonna 1950.[14]
- Heinz Hitler, Natsi-Saksan diktaattori Adolf Hitlerin veljenpoika, kuoli vuonna 1942 useita päiviä kestäneen kidutuksen jälkeen.[15]
- Bruno Jasieński, puolalainen runoilija ja futuristi, teloitettu vuonna 1938[16]
- Aleksandr Kokorin, venäläinen jalkapalloilija[17]
- Sergei Koroljov, venäläinen raketti- ja avaruusalusten suunnittelija[10]
- Aleksandr Litvinenko
- Sergei Magnitski, lakimies[10]
- Nestor Mahno, ukrainalainen anarkisti[18]
- Vladimir Majakovski, runoilija[10]
- Leopold Okulicki, puolalainen kenraali, Puolan kotiarmeijan viimeinen komentaja, teloitettiin vuonna 1946.
- Konstantin Päts, Viron tasavallan presidentti, kun Neuvostoliitto miehitti maan vuonna 1940.[19]
- Unto Parvilahti, SS-upseeri[20]
- Nikolai Polikarpov, Neuvostoliiton ilmailuinsinööri
- Jemeljan Pugatšov, Venäjän kruununprinssi ja kasakkien kapinan johtaja vuosina 1773–1774
- Varlam Šalamov, kirjailija ja neuvostoliittolainen toisinajattelija[10]
- Aleksandr Solženitsyn, Nobelin palkinnon saaja, kirjailija ja toisinajattelija; kirjoitti teokset Gulag: Vankileirien saaristo ja Ivan Denisovitšin päivä.
- Jelena Stasova, venäläinen kommunisti
- Baruch Steinberg, Puolan armeijan päärabbi
- Léon Theremin, elektronisen musiikin edelläkävijä, thereminin keksijä ja elektronisen salakuuntelulaitteen keksijä
- Augustinas Voldemaras, entinen Liettuan pääministeri, kuoli vankilassa sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli miehittänyt Liettuan vuonna 1940.
- Helmuth Weidling, saksalainen Wehrmachtin kenraali ja Berliinin viimeinen komentaja, kuoli vankeudessa vuonna 1955.
- Jonas Žemaitis, liettualainen kenraali, toisen maailmansodan jälkeen Liettuan neuvostovastaisten partisaanijoukkojen johtaja, teloitettiin vuonna 1953; myöhemmin tunnustettiin Liettuan neljänneksi presidentiksi vuonna 2009.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Shaun Walker: Notorious Moscow prison, once home to Solzhenitsyn, to close The Guardian. 17.12.2018. Viitattu 24.2.2026. (englanniksi)
- 1 2 Unknown: Russian Limbo - Butyrka Prison CEPA. 8.12.2020. Viitattu 24.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Andreĭ Amalʹrik: Нежеланное путешествие в Сибирь. Harcourt, Brace, Jovanovich, 1970. ISBN 978-0-15-145503-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 24.2.2026. (venäjäksi)
- ↑ Butyrka Prison | Rusmania rusmania.com. Viitattu 24.2.2026.
- ↑ Ray of hope enters Russian prisons news.bbc.co.uk. 4.6.2003. Viitattu 24.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia: Amalrik, Andrei, s. 33. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
- ↑ Władysław Albert Anders (1892-1970) Institute of National Remembrance. Viitattu 25.2.2026.
- ↑ Isaac Babel | History | Research Starters | EBSCO Research EBSCO. Viitattu 24.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Czuma, Walerian. | WW2 Gravestone ww2gravestone.com. Viitattu 24.2.2026.
- 1 2 3 4 5 6 Notorious Russian Detention Center Set To Be Closed Radio Free Europe/Radio Liberty. 18.12.2018. Viitattu 24.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Газават.ру :: Личности2 www.gazavat.ru. Arkistoitu 14.2.2025. Viitattu 24.2.2026.
- ↑ Головкин, Сергей Александрович www.serial-killers.ru. Viitattu 25.2.2026.
- ↑ GUSINSKY RELEASED FROM JAIL BUT REMAINS UNDER INVESTIGATION. - Jamestown jamestown.org. Viitattu 24.2.2026.
- ↑ Internet Archive: Hitler's death : Russia's last great secret from the files of the KGB. London : Chaucer, 2005. ISBN 978-1-904449-13-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 24.2.2026.
- ↑ How Hitler's nephews landed in Soviet captivity Gateway to Russia. Viitattu 25.2.2026.
- ↑ Bruno Jasieński www.twistedspoon.com. Viitattu 24.2.2026.
- ↑ Humalassa sekoilleet venäläisurheilijat tuhosivat uransa – tyrmistyttäviä paljastuksia vankilan tapahtumista: "En usko, että heitä hakataan heti" www.iltalehti.fi. Viitattu 24.2.2026.
- ↑ Darch, Colin: Nestor Makhno and Rural Anarchism in Ukraine, s. 8. Lontoo: Pluto Press, 2020. ISBN 978-1786805263
- ↑ Eesti Päevaleht: Kohus kuulutas Konstantin Pätsi poja Viktori surnuks web.archive.org.
- ↑ Seppo Porvali: Uskollisuus on kunniamme, s. 117–121. Tampere: Apali Oy, 2008.