Bure

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee sukua. Buré on myös kullantuotantoalue Guineassa.

Bure-suku on merkittävä pohjoisruotsalainen 1500-luvulla alkunsa saanut suku. Suvun nimi tulee kylännimestä: Buren kylä Skellefteån pitäjässä Västerbåttenissa, nykyisin Bureå. Bure-suvun tutkimuksen aloitti Johannes Bureus 1600-luvun alussa ja Bure-genealogiaa pidetään Ruotsissa Vaasa-ajan merkittävimpänä sukututkimuksena. Johannes Bureuksen alkuperäiset sukumuistiinpanot on löydetty Suomen Kansallisarkistosta. Nykyhistoriantutkimuksen valossa vanhimpia, Gabriel Anrepin teoksessa Svenska adelns ättar-taflor esitettyjä, keskiaikaisia sukupolvia ei enää pidetä luotettavina.[1] Ensimmäinen tunnettu Bure-nimen kantaja on alilaamanni Anders Japson Buresta, joka tunnetaan arkipiispa Jakob Ulfinpojan kirjeestä 28.2.1507.[2]

Jotkut sukulinjat ja suvun jäsenet tunnetaan nimillä Bure, Burman ja Burensköld. Jotkut sukuhaarat on aateloitu. Tunnetuimmat suvun yhteydet Suomeen tulevat Hannu Laurinpoika Björnramin ja Svinhufvud-suvun jälkeläisten kautta. Lisäksi Westzynthius-suku polveutuu osittain Bure-suvusta, ja se on samalla yksi Sursill-suvun päähaaroja.[3]

Suvun tunnettuja jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johannes Bureus (1568–1652), ruotsalainen arkeologi, kieliteieteilijä, mystikko ja runoilija
  • Anders Bureus (1571–1646), ruotsalainen kartantekijä
  • Olaus Bureus (1578–1655), ruotsalainen lääkäri ja lakimies
  • Jakob Bure (1649–1709), Turun ja Porin läänin maaherra

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tiina Miettinen: Entä jos Dordi olisi Bure. Genos 3/2011
  2. E. Vennberg: Bure och Bureus. Svenskt Biografiskt Lexikon VI. Stockholm 1926
  3. Tiina Miettinen: Johan Buren kadonnut sukukirja löytyi Suomesta. Sukutieto 4/2011, s. 8-9