Bulla Felix

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Bulla Felix (?-207 jaa. Rooma) oli roomalainen maantierosvo Hän oli aktiivisena vuosina 205-207 jaa. Hänen taustoistaan tiedetään varsin vähän. Hän johti noin 600 miehen rosvojoukkoa, joka ryösteli röyhkeästi kauppiaita Rooman vievien teiden varsilla kaupungin lähettyvillä.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bullan taustoista tiedetään vähän. Jotkut historioitsijat arvelevat hänen olleen entinen sotilas. Yleensä tuohon aikaan armeijan veteraanit päätyivät maantierosvoiksi. Monet sotilaat jotka olivat taistelleet keisari Severuksen puolella vuosien 193 jaa ja 197 jaa välisessä sisällissodassa olivat saaneet potkut armeijasta. He olivat alkaneet etsiä itselleen uutta elinkeinoa. Suurin osa Bullan elämästä on tiedossa historioitsija Dion Kassioksen välityksellä.[1] Maantierosvous oli helppoa hyväkuntoiselle taistelutaitoiselle miehelle, kuten Bullalle. Bulla ei sitä paitsi ollut sivistymätön, vaan hän osasi esiintyä vakuuttavasti aatelisen tavoin.

Toisten historioitsijoiden mukaan Bulla varttui papin luona. Hän olisi saanut lukea siellä lakitekstejä sekä filosofiaa. Näin hän pystyi esiintymään vakuuttavasti korkea-arvoisena ihmisenä.

Joidenkin mielestä hän olisi ollut vauraassa perheessä ja toimineen sisällissodassa mahdollisesti upseerina Severukselle hävinneessä armeijassa.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bullan oikeaa nime ei tiedetä, ja hänet tunnetaan nykyään vain Bulla Felixinä. Bulla ei pitänyt keisarista, vaan pyrki ilmeisesti härnäämään häntä. Esimerkkinä siitä todennäköisesti on hänen nimensä, Bulla Felix. Nimeen voi liittyä symboliikkaa. Aluksikin latinan kielinen san bulla tarkoitti pientä kaulakorua, jota käytti keisarin perhe ja lähettiläät. Felix taas on yleisesti keisarien ja kenraalien käyttämä lisänimi. Se oli esimerkiksi yksi kenraali Commoduksen kahdestatoista nimestä.

Bulla Felix -nimi tuo myös mieleen roomalaisen kenraalin Sulla Felixin. Senaatti oli nimittänyt hänet diktaattoriksi ennen ajanlaskun alkua. Hän oli ollut raaka eikä antanut kenenkään asettua tielleen. Tutkijat eivät ole varmoja siitä, että olivatko nämä Bullan nimen viittaukset Sullaan tietoisesti tehtyjä vai sattumia. Joka tapauksessa Sulla oli kauhua herättävä hahmo, joka muistettiin vieläkin ympäri Roomaa. Bullan nimen mahdollisesti olikin siis tarkoitus herättää pelkoa ryöstökohteissa, siten että he eivät uskaltaisi vastustaa Bullaa ja hänen armeijaansa.

Rooman Robin Hood[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silloinen keisari Severus keräsi alamaisiltaan hyvin suuria veroja. Jos joku olisi vastustanut häntä, vastustajan koko omaisuus olisi todennäköisesti ulosmitattu. Severus ei epäillyt myös teloittaa senaatin jäseniä, jos he olisivat häntä arvostelleet. Kun äärimmäisessä rikkaudessa elänyt Severus päästi orjansa vapaaksi, hän ei antanut orjan läksiäislahjaksi yhtään mitään, jolla orja olisi päässyt uuden elämän alkuun kiinni. Tällaisia katkeria vapautettuja orjia liittyi Bullan puolelle päästääkseen kostamaan entiselle isännälleen.

Jos verrataan keisari Severukseen, niin Bulla joukkoineen oli melkein kuin hyväntekijä, kuten Robin Hood. Aikalaislähteiden mukaan Bulla oli herrasmiesvaras. Hän ei ryöstänyt uhreistaan kaikkea, vaan jätti heille vähän rahaa. Jos ansaan jäi taiteilija tai käsityöläinen, niin hänet pantiin työskentelemään joksikin aikaa Bullalle. Kun työ oli valmis, niin vanki palkittiin ja päästettiin jatkamaan matkaa. Vastakohtana raaoille ja häikäilemättömän ahneille rosvoille, Bulla nousi sankariksi Rooman mittavan alaluokan keskuudessa.

Vakoojaverkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotta Bulla pystyi takaamaan ruuan koko kuudensadan miehen joukolleen, hänen täytyi tietää tarkkaan, milloin parhaat ryöstökohteet olivat lähteneet liikkeelle. Hän oli valmis maksamaan näistä tiedoista vakoojille ja ilmiantajille. Bullan aikalainen historioitsija Dion Kassios kuvailee häntä: ”Hän sai tiedon kaikista niistä, jotka lähtivät Roomasta tai saapuivat Brundisiumin satamaan. Hän tiesi aina, keitä kulkijat olivat ja montako heitä oli. Sekä mitä heillä oli mukanaan”. Bullalle oli mahdollista kerätä tällainen laajamittainen vakoojaverkko sen tähden, koska hänellä oli monessa luokassa saman mielisiä ystäviä. Kuten korkea-arvoisia kaupunkilaisia, jotka Oliva olleet Severusta vastaan taistelleita aatelisia. Nyt he saivat kärsiä teoistaan. Sitten oli myös orjia, jotka saivat kuulla tärkeitä ja hyviä tietoja silloin, kun he työskentelivät vaikutusvaltaisten roomalaisten kodeissa.

Monet Bullan miehistä olivat karanneita orjia. Ja Dion Kassioksen mukaan osa Bullan miehistä oli ollut jopa keisari Severuksen orjia ja työskennelleet hänen taloudessaan. Keisarin sisäpiiristä kulkeutuneet tiedot olivat Bullalle sekä hänen joukoilleen elintärkeitä. Dion Kassioksen mukaan Bullalle oli taianomainen kyky kadota etsijöiltään lähes jäljettömiin. Kassios kertoo asiaa näin: ”Vaikka häntä jahtasivat lukuisat miehet ja vaikka Severus jäljitti häntä väsymättä, häntä ei koskaan nähty, silloinkaan kun nähtiin, ei koskaan löydetty, kun löydettiinkin, ei saatu kiinni muhkeiden lahjusten ja terävän älyn ansiosta”.

Kuitenkin aina silloin tällöin keisari Severus oli saanut vangittua jonkun Bullan miehistä. Dion Kassios kertoo kahdesta Bullan miehestä, jotka oli tuomittu kuolemaan ja jotka nyt odottivat vankisellissään tuomion täytäntöönpanoa. Bullalle oli hyvä taktiikka heidän vapauttamisekseen. Hän saapui vankilaan hienoimmissa vaatteissaan ja antoi ymmärtää olevansa rector provinciae, eli erään roomalaisen provinssin kuvernööri. Hän vaati, että hänelle annettaisiin kaksi vankia käytettäväkseen työleirillään provinssissaan. Bulla kuvaili tarvitsemansa tarkasti ja niin, että kuvaus osui juuri hänen miehiinsä. Ovela juoni onnistui ja Bulla sai vapautettua miehensä.

Kuolemaan johtava petos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bullan perään oli lähetetty lukuisia roomalaissotilaita, mutta kaikki palasivat aina tyhjin käsin. Dion Kassios kuvailee tätä: ”Bulla ryösti Italiaa kaksi vuotta aivan keisari Severuksen sekä hänen roomalaisten sotilaittensa nenien alta”. Jotkut historioitsijat ajattelevat, että etsintöihin oli vaikeaa löytää sopivia miehiä, sillä monet Rooman valtakunnan parhaista sotilaista ja sotapäälliköistä olivat taistelemassa muissa provinsseissa, kuten esimerkiksi Britanniassa, missä keisari Severus oli itse johnut suurta sotaretkeä.

Roomalaisille ammattisotilaille oli alentavaa olla etsimässä karkureita ja vapautettuja orjia. Sellaisista tehtävistä ei nimittäin saanut mainetta tai kunniaa. Sen sijaan saattoi joutua pilkan kohteeksi, kun rikolliset ja orjat pääsivät livistämään karkuun. Lopulta keisari Severus sai tarpeekseen Bullasta ja hänen aiheuttamistaan nöyryytyksistä ja määräsi korkea-arvoisen upseerin etsimään ja vangitsemaan Bullan. Sekä Severus sääti ankaran rangaistuksen, jos upseeri epäonnistuisi tehtävässään. Upseeri ei kuitenkaan lähtenyt jahtaamaan Bullaa suurella joukolla.

Upseeri sai pian tiedon, että Bulla oli aloittanut suhteen toisen miehen vaimon kanssa. Upseeri etsi tiedon saatuaan naisen käsiinsä, ja antoi tälle kaksi vaihtoehtoa. Joko nainen kavaltaisi Bullan upseerille tai hän kärsisi ankaran tuomion uskottomuudesta Rooman valtakunnalle. Nainen valitsi vastahakoisesti ensimmäisen vaihtoehdon ja lähetti viestin upseerille Bullan saapuessa taloonsa yön hämärissä seuraavan kerran. Legioonalainen hiipivät hiljaa naisen taloon, ja pidättivät pahaa aavistamattoman Bullan. Hänet vietiin oikeuden eteen. Lyhyen oikeudenkäynnin päätteeksi Bulla Felix tuomittiin kuolemaan; hänet heitettiin Rooman Colosseumille, jonka leijonat yleisön edessä repivät hänet kappaleiksi.

Todenperäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bullan elämän todenperäisyydestä kiistellään eikä olla yhtä mieltä siitä. Jotkut väittävät tarinan olleen sepitettä, sillä Bullaa ei mainita muuta kuin Severusta halveksineen Dion Kassioksen teksteissä. Bulla Felixin nimen ja joukon lukumäärän 600 (saman verran oli senaatissa) myös hieman liian osuvalta. Häikäilemätön hallitsija sekä ritarillinen rikollinen ja heidän välinen taistelunsa on myöskin varsin tyypillinen teema antiikin suurissa satiirisissa teoksissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tieteen kuvalehti Historia 18/2017, s. 59-61.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]