Bucellarius

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Bucellarius (monikko bucellarii, sananmukaisesti keksinsyöjät, kreik. Βουκελλάριοι, Boukellarioi[1]) olivat myöhäisen Rooman ja varhaisen Bysantin valtakunnan sotilaita, jotka kuuluivat komentajansa omaan talouteen. Komentaja, joka oli yleensä rikas virkamies tai sotapäällikkö, maksoi itse heidän palkkansa ja ylläpiti heitä, ja heitä pidettiin usein yksityisinä henkivartijoina.[2] Nimi bucellarius tuli armeijan näkkileivästä tai keksistä (bucellatum) ja se korosti komentajan velvollisuutta pitää miehensä asianmukaisesti ruokittuina. Näissä joukoissa oli yleensä sekä roomalaisia että ulkomaalaisia sotilaita. Bucellariukset olivat 500-luvulla usein keskeisessä asemassa sotaretkien aikana ja miehet, jotka palvelivat näissä joukoissa nousivat usein korkeisiin asemiin.[3] Nämä sotilaat olivat 500-luvulla raskasta ratsuväkeä: ratsastaja, mutta luultavasti ei hevonen, oli varustettu haarniskalla, ja aseinaan heillä oli komponenttirakenteiset jouset, ja pistokeihäs tai kahden käden peitsi.[4] Bucellarius-joukot olivat käytössä 300-luvun lopulta 500-luvulle asti.[5]

Bucellariukset muodostivat sotapäällikön henkilökohtaisten joukkojen eli comitatuksen ytimen. Comitatus oli sotapäälliköiden henkilökohtainen armeija ja niitä käyttivät keisari Justinianus I ja hänen sotapäällikkönsä Belisarius ja Narses. Käytantö oli alun perin lainattu germaanien kuninkailta 200-luvulla. Comitatus koostui valiosotilaista, joiden värväysaika oli pitkäaikainen, ja he muodostivat armeijoiden ytimen. Comitatus ja bucellariukset olivat uskollisia vain sotapäällikölle, joka oli värvännyt heidät, eikä keisarille tai keisarikunnalle.[6][7]

Bysantin valtakunnan Vähässä-Aasiassa sijainnut ja 700-luvulla perustettu teema Boukellarion sai nimensä bucellariusten mukaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Goldsworthy, Adrian: Rooman puolesta - sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan. Ajatus Kirjat, 2009. ISBN 978-951-20-8232-2.
  • Pat Southern, Karen R. Dixon: The late Roman army. Routledge, 1996. ISBN 9780713470475. (englanniksi)
  • Ian Hughes: Belisarius: The last Roman general. Westholme Publishing, 2009. ISBN 978-1-59416-085-1. (englanniksi)
  • David Nicolle: Romano-Byzantine armies 4th-9th centuries. Osprey Publishing, 1992. ISBN 9781855322240. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Alexander P. Kazhdan: The Oxford dictionary of Byzantium, s. 316. Oxford University Press, 1991. ISBN 978-0-19-504652-6. (englanniksi)
  2. Ross Cowan: Champions and tradition: Single combat in the age of Belisarius. (Vol IV, Issue 3) Ancient Warfare, , s. 21. Karwansaray Publishers. ISSN 1874-7019. (englanniksi)
  3. Southern, s. 72
  4. Goldsworthy, s. 438–439
  5. Goldsworthy, s. 470
  6. Hughes, s. 26–27
  7. Nicolle, s. 7
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.